Paluu menneisyyteen

Eilen oli Lehtikuusentiellä Steiner-koulun myymäjäiset. Vapun kanssa taaskin tuli lähdettyä. Jaakko lähti jostain yllättävästä syystä mukaan. Ei oikein innostunut. Noh, melko tyngäthän ne olikin.

Onko sitten niin, että muistan vain vääristyneesti vai oliko todella niin, että meidän aikanamme useammalla luokalla oli myyjäisissä ihan oma pöytä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Eilen voidaan valehtelematta sanoa, että luokkien pöytiä ei ollut edes kymmentä, tietenkin siellä oli ongintaa, seikkailukäytävä ja askartelunurkkaus sekä kahvio, mutta myyjäisissä olisi mukava olla useampi pöytä.

Eräänä jouluna isä osti vanhan kouluni myyjäisistä tulitikkuaskin. Se oli päällystetty sinisellä kartongilla ja päällä oli pienen pieni enkelikiiltokuva. Erittäin elegant. Ja turvallinen. Raapaisupintakin oli päällystetty. Jos niitä olisi ollut tänä vuonna myynnissä, olisin hankkinut niitä kaikille joululahjaksi.

No joka tapauksessa. Siellä kun kaiken ikäiset steinerhupakot kirmasivat sikinsokin ja kuten eräs Espoon bussin kuljettaja vuonna -92 totesi kuin "apinalauma" mietin, että hajoaako minulta pää kun Tyyppi syntyy, kasvaa, menee tarhaan ja kouluunkin ja itse olen vanhemman roolissa myyjäissä. Vai ihanko vaan siihen tottuu? Toivon jälkimmäistä.