Jokainen lapsi on yksilö

... ja siitä riippuu miten se läpipaskoo, sanoi Argus. Niii-in. Ihan tosi totta siis, en mä sitä. Mutta kauheen vaikea juuri varautua tulevaan, kun ei voi tietää kuinka kauhee Shitmaschine Tyyppi on tai millainen Huutomakkara se on tai Yöllinenkukkuja. Tai edes kuinka kauhee se on kasvamaan tai ylipäätään syntyessään jo on.

Joten sitä on vähän sillai sokko tekemään valintoja sen suhteen, monetko kestovaipat muama nyt Tyypille väsää ja kannataakko väsätä mitä kokoa ja tarvitseeko se kuin paljon lisäimuja. Kun enhän mä ole kauheesti vielä siis kerennyt käydä hiplaamassa kestovaippoja enkä toisekseen mitään vaippoja.

Pitää varautua niin moneen skenaarioon. Jos maitoa tulee omasta takaa hyvin, niin fain. Jos ei tule, niin sitten pitää olla systeemit sitä varten ruodussa. Jos se sitä tai tota, niin sitten aina tarpeen mukaan toimintakykyä ja mallia mitä lähtee viemään eteenpäin.

Mairessa oli sentään se orientaatiopuoli, että se oli kahdeksanviikkoinen, kun muutti meille. Me tiedettiin jo, että se on lähes sisäsiisti ja miten ne sisällä sanomalehteilyt pitää hoitaa ja mitä se on tottunut syömään ja vähän millainen persoona se on.

Tyypistä ei tiedetä. Se on tietenkin täysin luonnollista ja hommassa myös jännitävän mielekästä, mutta myös tietyllä tapaa... rasittavaa. Turha vatvoa kaikkia skenaarioita, kun mistään ei voi olla varma. Voi vaan toivoa, esimerkiksi että Tyyppi nukkuu 12 tuntia yössä ja herää syömään puolitajuisena vain kerran. Ja sitäkin voi vain toivoa, kaikki raajat solmussa.