Hyvältä näyttää!

Martti Servon sanoin:
"Se oli pommin varma juttu, sinuun kun törmäsin
olit vain joku puolituttu, nyt polla on jo sekaisin
Mä olin hopea korokkeella, ja sua tölläsin
nyt ollaan kulta sellaisella – se yllätti minutkin!

Tää hyvältä näyttää – sä tiedät sen itsekin
Tosi hyvältä näyttää - eturessun tyhjensin
Tää hyvältä näyttää – ison pallon koppasin
Tää hyvältä näyttää – jo oli aikakin!"

…ja niin edelleen.

Kun pääsimme osastollemme viisi ja perhehuoneeseen, niin ajattelin, että kumpa olisin voittanut sen loton jättipotin. Tietäisin mihin heti laittaisin vähän siitä summasta: Perhehuoneiden sisustukseen. Tietenkin tahtoisin oveen tai sen viereen hopeakyltin: Swiit Tyyppi.

Mutta perhehuone on rock ja olisi ollut meistä todella tylsää, jos Jaakon olisi pitänyt yöpyä kotosalla. Siis vaatikaamme lisää perhehuoneita! Siellä on sitten Älämölölaumojenkin kaikin puolin ja kaikkien kannalta mukavampi vierailla, pitkin päivää. Kiira-serkulta kuulin uusimmat uutiset Naistenklinikan uusista perhehuoneista. Siellä tulee olemaan niin "kahdenkerroksenväkeä", kun osa pääsee vimpanpäälle laitettuihin htellitasoisiin ja osa vanhoista modattuihin, mutta kuitenkin aina perhehuoneisiin.

Itse kaipasin huoneeseemme "tunnelmallista ja lempeää" valaistusmahdollisuutta. Kuten yhtä normaalia pöytä-/jalkavalaisinta, jota olisi sitten yöllä ollut mukavampi pitää päällä kuin jotain halogeenihirvitystä. Mutta kenties Osasto vitosen perhehuoneita vielä vähän jatkotyöstetään… Toivottavasti.

TAI siis tähänhän keksin jo idean. Siis josko esimerkiksi muutama sisustuslehti tahi -ohjelma tekisi kisailu ja lukija-/katsojaäänestys tyyppisen vedon ja laittaisi näitä paikkoja kuntoon. Jokainen vaikka huoneen tai pari ja kaikki eri tyyleillä. Tai siis vaikka jotkut sisutussuunnittelijat. Yksi hailee ketkä, kunhan jotkut.

Sillä ainakin meidän huoneessa huomasi valovaihtoehtojen lisäksi mm, että valokatkaisijat olivat "jännästi" vähän kaukana esim. sängystä, ei ollut toista yöpöytää (mihin laskea vesilasia tai silmäprillejä), oli kaksi lavuaaria (kahdenhengenhuoneen jäljiltä tosin, eli vahingossa), muttei kahta normi roskista, ikkunan yläruudussa ei ollut sälekaihtimia ja sieltäkin aurinko saattaa joskus paistaa ja lopuksi ihan kosmeettisia: pultinrei'ät olisi voitu spaklata umpeen myös ja sitä "taidetta" voisi olla jotain... gliffempaa seinillä. Esimerkiksi.

No onneksi on "vähemmän" kranttu ja kestin tätmän KAIKEN. Yhdessäolo ja Tyypistä nauttimista se ei tietenkään estänyt. Me emme luovuttaneet Tyyppiä kansliaan edes kun lähdimme alakertaan kahville ja noutamaan isäni tuomia eväitä. Herran jumala! Lapsi on jo vuorokaudenikäinen! Kai sen nyt on jo päästävä kahvilaan!

Kun menin vessaan, katselin omaa upeaa ja jonkin verran palautunutta itseäni peilistä. Mietin: "Mitä helvettiä!? Minä, Kätilöopistolla, talonaamutakissa, asiakkaan!! Eihän täällä käydä kuin katsomassa muita!". Olo oli jokseenkin hassu. Omassa huoneessa odotti: oma perhe. Hassua. Yhdessä töräisyssä allekirjoittaneella oli ihan oikea perhe eikä vain koirapariskunnan-titteliä.

Mutta pian, vuorokaudessa kaikki oli uomassaan. Olo niin selkeä. Aivan kuin Tyyppi olisi aina ollut tuossa, vaikkei kuitenkaan ole ollut. Aivan päivänselvää, että näin sen kuuluukin olla ja mitä ihmeellistä tässä nyt on. Oli ihanaa kun Älämölöilijöitä tuli (jotkut usemminkin samana päivänä), mutta samalla tuntui, että "Näinhän tämän siis kuuluukin olla ja mitäs ihmeellistä tässä", vaikka hassua on edelleenkin.

…2 B continue (ruokatauko 40–60 min.)