Fiuwiksiä

Fiuwis Fiillis, tunne, tunnelma, meno, meininki, pöde.

On totta, ettei minulla ole pahoinvointia kuin satunnaisina päivinä alussa, joilloin ällötti muutamat asiat (kuten Jonnan puhelimen soittoääni, Jamban mainoksien pinkki, ja paahtoleipä kaikissa olomuodoissaan), minulla ei ole kipuja... sidosmissään ja muutenkin olen melko normaali (niin normaali kuin termi nyt suo).

Ainoat asiat, jotka ovat muuttuneet ovat:

- Rinnat. Ne olivat järkyttävän arat, mutta eivät enää. Eikä kokokaan ole mikään partonmainen, joidenkin pettymykseksi.

- Väsymys. Minua väsyttää, muttei nukuta. Lähes kokoajan ja jatkuvasti.

- Näen monisäikeisiä unia, joissa tapahtuu ihan hirvittävän paljon sekavia asioita.

- Ihoni alkoi heti kukkimaan. Ei tosin (ja onneksi) miten murrosikäisenä ja teininä, mutta enemmän kuin piiiitkiin aikoihin.

- Jos syön liian maustettuja ruokia alkaa närästys ja ilmavaivat. Molempia onneksi voi välttää. Mahdollisesti.

- Lämmin ruoka ei useinkaan oikein innosta.

- Hedelmät ja vihannekset, eli hevit ovat kovaa valuuttaa. Sekä keitetty kananmuna, kerran viikossa.

- Juon ainakin puolilitraa piimää päivässä, joskus puolikintoista.

- Olen joidenkin mielestä mahdottomampi kuin ennen (, vaikka pitäisi käyttäytyä aikuisemmin).

- Joskus känkkäränkkä tulee ja on ärripurri olo. Silloin voi tapahtua melkein mitä vain. Ehkä, jos jaksaa.

- Niin ja siis tietenkin se vessarumba. Öisin parhaimmillaan kolme kertaa vessaan ja päivällä ihan pakko päästä ainakin kerran kahteen tuntiin. Nyt jo.

Arvioitu laskeutumisaika 300307

Kävimme aamusella Kätilö-opistolla ultrassa ja sitä ennen toisessa ultrassa, joka liittyy... ööö johonkin "ennenaikojaan synnyttäjiin/keskossynnytyksiin". Molemmat kätilöt olivat oikein mukavia, unohdettiin kysellä joitain asioita mitä piti, mutta ei se mitään. Aikaa on kysellä.

Koska edelleenkään minulla ei ole mitään oireita tai "merkkejä" raskaudesta, niin oli kiva nähdä Tyyppi jumppaamassa ja juomassa aamulapsivettä. Saatiin monta kuvaa mukaan ja useammasta nyt saa jonkin käsityksen pikku-Klonkusta, vaanimassa istukan takana ja huitomassa kätösellään.

Ensimmäinen kätilö totesi, että teillä on vahva linja raskauksien helppoudessa, kun sanoin ettei ole mitään vaivoja, ei mitään oireita eikä ollut äidilläkään, ei tädillä, ei serkulla eikä kuulemma mummollakaan. Hyvä, hyvä. Kuulua vähemmistöön. Samainen kätilö totesi myös, että usein ne joilla ei ole mitään vaivoja tms., niin heillä on vaikeuksia käsittää olevansa raskaana. Minusta ei vieläkään tunnu, että olisin aikuisten oikeasti raskaana, vaikka tasan tiedän Tyypin halivan istukkaa.

Tutkimukseen osallistuminenkin on minusta kivaa. On mukava tietää, että oma 15 minuutin efortti on tarpeellinen otannan kannalta, joilloin poikkeavuudet hukkuvat massaan ja saadaan lopulta ristiajoissa luotettavampaa tietoa. Tavallaan samaa asiaa kuin vaikkapa istukkaverenluovutus, josta piti myös kysyä, mutta unohdin. Niin, että milloin siihen voi ilmoittautua.

Jokatapauksessa päädyin ostamaan pari raskausosaston paitaa itselleni, koska niitä voi käyttää jo nyt. Näin ollen ei tarvitse kaikista vaatteista sitten luopua ja koko worderooppia uusia. Ehkä siis. Eihän sitäkään tiedä.

Ja eilen puhuttiin Nooran kanssa gynegoloogisista tutkimuksistamme ja Jaakosta se oli varmasti oikein mukavaa. Kuinka kerrankin oli papassa niin hassun hauskaan, kun se levitin jotenkin jäi jumiin ja se oli kylmä ja hoitsu oli kuin Zorro miekkansa kanssa, kun vanutikku viuhahti, niin että sen tunsi vielä kotonakin. Eli noin niinkun ajatuksella: On vain tilanteita, joissa palveluntarjoajaa on enää vaikea vaihtaa. Siksipä minusta Larkio-Miettinen on senkin kokemuksen perusteella ihan huippu gyntzä.

Välilihallista

Lahdessa on kuulemma tapana, että ihan kaikille tehdään välilihan leikkuu, synnytyksen yhteydessä. Siis vaikka olisi ilmaissut, ettei sitä halua. Ainakin näin sanottiin viime vuoden kevättalvella yhdelle ystävällemme. Mutta toisessa tapauksessa välilihaan ei ole koskettu, ei kummallakaan kerralla. Ja väliä on kymmenen vuotta. Mutta miksi mennä moista sitten sairaalassa sanomaan?

- Välilha
- Milloin väliliha on leikattava?
- aiheesta: väliliha

No koska minä en pidä mistään sellaisesta, että minulle tehdään/tehtäisiin vain jotain eikä anneta edes mahdollisuutta vaikuttaa siihen, tämä alkoi askarruttamaan. Ja koska olen syttyvää tyyppiä ja menen usein asioissa vähän periaatteelliselle puolelle ja usein korostuneesti karrikoin, niin tulin ajatelleeksi seuraavaa.

Mikä on pahoinpitelyn määritelmä? Ja mikä on synnyttäjän oikeusturva? Laitoin kysymyksen Oikeusministeriön sivujen kautta, mutta katsotaan tuleeko siihen vastausta. Ainahan asiaa voi tiedustella juristi tutuilta, minkä aion myös tehdä.

Suomen laissa, ainakin Wikipedian mukaan, pahoinpitely määritellään seuraavasti:

"5 § Pahoinpitely.
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

6 § Törkeä pahoinpitely. Jos pahoinpitelyssä
1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai
3. käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

7 § Lievä pahoinpitely.
Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon."

Juu, juu. Kyllä minä tiedän, että varmasti on ajateltu, että niin on "hyvä tehdä". Siis kaikki mitä synnytyssalissakin tapahtuu. Mutta kyseinen ajatuskuvio ja asenne ei ole aina se kaikista rakentavin, jonka olemme saaneet ihmiskuntana usein ja eri asioissa huomata. Sokea usko vain johonkin, ilman kriittistä silmäilyä on usein pahasta.

Tähän kohtaan, vaikkakin otsikkoa sujuvasti sivuten, totean että sekin on pelottavaa, ettei äitiä uskota eikä toiveita kuunnella aina sektiotoiveissakaan. Minusta on muuten hitusen hassua, että tilavuutta mitattaisiin vain vatsan yläosasta sen pohjaan eikä lainkaan sivusuunnassa. Ja ettei sektioon pääse nainen, jonka lapsi on syntyessään 4,7 kiloinen. Kun otetaan huomioon ultrat ja kaikki muu. Eikä toisen raskauden kohdalla edelleenkään uskota ennen kuin Naistenklinikalla. Onneksi niin, kun Matami oli kuitenkin 5,2 kiloinen.

Kaikki tämä on sitä minkä minä henkilökohtaisesti luen minun oikeusturvaani. Ja siihen miten voin yksilönä luottaa yhteiskuntaani ja siinä sivussa sen palveluihin.

No onneksi eno tuntee varsin hyvin (ellei jopa liian hyvin) Hannu Karpon ja suku on täynnä höyrypäitä ja ystävätkin varsinaisia reihaantujia, että jos ei minua tulla uskomaan, niin se on sitten jo omaa tyhmyyttä.

Edit: Oikeusministeriön tiedotus-osastolta vastattiin, että ovat laittaneet kysymykseni sosiaali- ja terveysministeriön viestintään, koska terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö ja oikeusturva kuuluvat STM:n alaan.

Straight edge

Ystävämme Mannan raskaus meni kivottomasti, kuten Mannan äidilläkin. Ja kun H-hetki alkoi lähestyä, niin eihän nainen ollut huomannut edes synnytyksen alkaneen (kun lapsivesikään ei ollut lirahtanut). Synnytyksen Manna veti ihan ensikertalaisena luomuna, ei mitään lääkitystä.

Miksi ottaa kipuihin helpotusta, jos/kun ei ole kipujakaan? Hyvä kysymys. Minusta jopa oleellinen. Miksi lääkitä jotain, mikä ei tarvitse lääkitystä? Tämä on periaatteellinen ja siis hyvin syvälle uurtava kysymys. Pitäisikö vetää ns. taju kankaalle, koska Joku niin sanoo? Koska Kaikki tekee niin? Vai, koska sitä todella tarvitsee? Periaatteellisella ja käytännönkin tasolla kyse on samasta kuin vaikkapa yltiöpäisestä mielialalääkityksestä, jota määrätään ...kaikille, joille sitä vain voidaan määrätä.

Jos raskaus ja synnytys ovat oikeasti hienoa aikaa, jonka jännitystä ja ...mieletöntä odotuksen kihelmöintiä ei häiritse kivut, oksentelu tai särkylääkitys ja mikäli sama kaava jatkuu synnytykseen, niin... Eikö se ole todella ok? Ettei joku tarvitse lääkitystä, mihinkään.

Sillä kaikki kivun lievitys on keksitty ja kehitelty nimenomaan kipujen lievennykseen, helpotukseen ja tässä tapauksessa naisen synnytyksen helpottamiseksi. Joten, jos ei tarvitse helpotusta, niin miksi tunkea sitä kamaa niille jotka eivät sitä oikeasti tarvitsekaan? Säästöä rahassa ja luonnonvaroissa. Jäisi enemmän niille, jotka sitä tarvitsevat ja kenties johonkin muuhunkin.

Kuva: täältä

Periytyvää

Isä osti meille kirjan, jota olen jo hitusen lukenut. Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Vihjailuina olen saanut isältäni myös erään amerikkalaisen kirjasarjan, jonka kannet ja kuvituksen on tehnyt Joel Melasniemi, mutta joka on ehkä vähän liian amerikkalaiseen tyyliin kirjoitettu.

No joka tapauksessa. Jostain tulin lukeneeksi, että kaikki jutut raskauspahoinvoinneista ja muista yleistyksistä ovat ihan soopaa. Melkein mikä vain on täysin normaalia, koska mitään yhtä ja tiettyä kaavaa ei tässäkään asiassa ole olemassa. Lukaisin myös kait viimeisestä Odottaja-lehdestä, että raskausvaivoihin suurin tekijä on perimä. Eli lyhyesti. Kannattaa kysyä suvun akoilta millaista on ollut raskaudet. Siltikin voit kuulua johonkin kahden prosentin ryhmään, hyvässä tai pahassa.

Äidin kanssa keskusteltuani aiheesta lähemmin ja tarkemmin olo alkaa olla todella positiivinen ja "oikein odotan sitä valkoista valoa". Äidillä ei ollut mitään pahoinvointia tai ylipäätään mitään vaivoja, kun odotti minua. Helppo synnytys ja kertakaikkisen lahjakas lapsi saatiin maailmaan. Eli näillä näkymin, ei pöllömpää. Jos olen parjannut perimääni usein hammaskaluston, ihojuttujen tai lukilukin takia, niin jossain se kiitos todellakin seisoo. On oltu kerrankin jonossa ihan kärjessä, kun on ominaisuuksia jaettu. Siis ehkä. Ei nielaista ennen kuin tipahtaa.

Edit: Tiedusteltuani serkkuni ja tätini (molemmat samasta sukuhaarasta) raskauksia ja synnytyksiä, niin toiveet ovat jälleen vahvemmat. Kummallakin mahtavat raskaudet. Ei kipuja, ei oksentelua. Serkku pessyt ikkunatkin ennen sairaalaan lähtöä. Täti kertoi, että mummollakin olisi ollut häntä odottaessa niin vähän mitään raskauteen liittyviä oireita tai "ilmiöitä", etteivät kaikki edes olleet tajunneet naisen olevan raskaana. Ei pöllömpää.

Doula

Neuvottomassa (neuvolassa) oli sellainen kansio, joka oli täynnä vanhentuneita pamfletteja aiheesta kuin aiheesta. Yhdessä julistettiin, että pitäisi hankkia doula. Ei mikään uusi termi tai edes läppä.

Meillähän oli joku vuosi sitten sellainen "vitsivitsi" kuin vauvakerho, jossa tarkoituksena oli, että jokainen kerholainen Vapun äidin ohjeiden mukaan synnyttäisi noin puolenvuoden välein, jolloin vaatteet ja muut saataisiin hyvin kierrätettyä. Ja jokainen olisi vuorollaan aina jonkun doula. Sen lisäksi, että jokaisen piti lukea ääneen yksi vauva-aiheinen lehtijuttu.

No se meni silleen puihin, ettei sitä kukaan miespuolinen (paitsi Simo) osannut ottaa kamalan positiivisesti vastaan ja sitten meitä kiellettiin pitämästä koko vauvakerhoa. Ja siksiskin se olisi mennyt puihin, että epävirallisenvirallinen vauvakerhon ensimmäinen vauva on jättiläinen. Eihän sitä tiedä minkä kokoisia ne kakarat on. Toinen pikkuriikkinen ja toinen ihan törkeä jöötti.

No siis mä otan äitin mun doulaksi, koska jos sillä varmistaisin sen, että synnytys olisi sitten yhtä helppo kuin äidillä oli. Minä kun olen ihan aina (aina) ollut niiiin helppo lapsi. Puolituntia ja tulin ulos kuin käsi turkiksen hihasta. Siihen pyritään. Eli kyykitään todella paljon. Noin muunmuassa.

Kyllä ja Ei -lista

Koska minusta on jo nyt sopivasti raskasta selittää samoja asioita aiheen ympäriltä, niin laadin listan. Jonka huomasin HETI jääneen vajaaksi. Siis teen siitä nyt entistä paremman.

• Ei. Päätös muutosta tehtiin onneksi siis sattumalta ennen kuin tiedettiin mitään koko Tyypistä.

• Kyllä, meistä todellakin tulee aitoja saaristolaisia. Onhan Laajasalo Helsingin suurin saari. Muutto on marraskuussa. Ja kyllä, ihan siihen Annan, Ozzyn ja Johnin viereen. Kyllä, Jossukin on jo muuttanut kivenheiton päähän.

• Ei, en ole ajatellut hankkia Hempan mammaosastolta juuri mitään. Koska en ole ollut lobotomiassakaan.

• Ei, me ei oikein uskota vieläkään tätä edes itse.

• Kyllä, tämä on todella omituista sekä IHAN sairasta.

• Ei. En ole oksennellut eikä olo ole kuin joskus 24h todella ällö.

• Kyllä, jotkut asiat ällöttää. Paahtoleipää ei voi edes ajatella, mutta muuten enää mikään (edes Jonnan luurin soittoääni) ei häiritse.

• Kyllä, olen ostanut jo isompia tissareita ja valikoimat ovat aika plääh.

• Siis kyllä! Piimään on herännyt uusi himotus.

• Ei, mitään oireilua ei oikeastaan ole. Eniten häiritsee jumittunut pakara (ei liity asiaan) ja öiset vessassa juoksemiset.

• Kyllä, neuvolan tädit saattavat saada turpaansa, jos eivät lopeta lässytystä.

• Ei, en ole osannut muistaa mitä kaloja tulisi välttää, paitsi vakuumigraavilohta.

• Ei, me ei olla ajateltu mennä edes maistraattiin vaikka jakaudutaankin.

• Kyllä, Tyyppi ainakin ilmoitetaan Steiner-kouluun. Se meneekö sinne (Helsingin kouluun siis) on sitten asia erikseen.

• Kyllä koulun valintaan vaikuttaa se millaisia vastauksia ja fiiliksiä lähempänä sitten saadaan.

• Kyllä, jos se on poika, niin yritän saada sen nimeksi Bo.

• Ei. Me ei olla ajateltu mitään ihmeellistä sen sukupuolen suhteen. Kunhan ei ole kusipää.

• Kyllä, jos se on tyttö, niin sitten yritän saada sen nimeksi Boa (Kopra).

• Kyllä, vaikka se olisi poika niin se voi ja saa pukeutua vaaleanpunaiseen.

• Kyllä, jos se on tyttö, niin se silti saa vanhan Brio-junani ja pikkuautot.

• Kyllä. Tietenkin toivomme, että lapsemme pärjäisi koulussa. Jos ei muissa aineissa niin ainakin eurytmiassa.

• Ei. Tyyppiä ei kasteta, vaan Tyypille pidetään Nimmarijuhlat.

• Kyllä, Tyyppi puetaan nimmarijuhlissa raakasilkkiin. Tietty.

• Ei, me ei aiota kannustaa sitä syömään karkkia eikä anneta sille kuin Hellu-mummon mehuja. Kun ei aiota antaa kaljaakaan.

• Kyllä, jos Tyyppi haluaa joskus granssin (siis päältä kaljun), niin Tyyppi saa sellaisen. Mutta juiceleskis fledaa se ei saa.

• Kyllä, aion punkea itseni Tyypin kanssa vappupicnicille.

• Kyllä, Tyyppi nukkuu sitten sielläkin.

• Kyllä, symppaan tämän päiväisen keltaisenlehdistön jälkeen enemmän Saimi Nousiaista kuin Maria G:tä.

Voi lässynlässy

Kun olin tehnyt testit ja puhunut Jaakon kanssa, todettiin että "kai tässä pitää soittaa terveyskeskukseen". Nehän osaa kertoa. Juupa, juu.

Soitin. Sanoin, että olen tehnyt tällaisen testin ja käsittääkseni minun pitäisi varata joku aika. Täti sanoi rasittavan, ällöttävän yli...rasittavalla äänellä: "No kai sinä nyt siellä odotat kuitenkin ihanan onnel-lisena?". Tui-tui vain puuttui.

Oli niin lähellä, että olisin antanut tädin kuulla siitä mentaalisesta hämmennyksestä, joka tätä asiaa välittömästi oli jo seurannut ja mitä kaikkea hämmentävää se tarkoittaisi työn ja kaiken suhteen.. Mutten jaksanut. Lässynlässyntäti ei olisi sitä edes tajunnut.

Ja se ensimmäinen kerta äityisneuvolassa (miksi se on äityis eikä vanhemmuus tai vaikka vain Neuvola?) oli jotenkin turha. Neiti-ihminen ei testannut raskauttani, koska apteekin testit on niin "varmoja". Antoi nipun mm. tuotevalmistajien rahoittamia lehtisiä ja muuta ruoka- ja liikuntaohjeistusta ja antoi seuraavan ajan. Asiat, jotka minusta olisi jotakuinkin voinut hoitaa vaikka netissä.

Kysymykseen "milloin tästä voi kertoa?", neiti-ihminen vastasi: "No kyllä me lähdetään perusolettamuksesta, että olet raskaana. Mutta eihän sitä varmuudella voi vielä sanoa, etteikö se ole kohdun ulkopuolinen raskaus tai etteikö sikiö ole kuollut" ja huokaus perään. "Että ultrassa sitten se selviää". Tjaaah.

Neiti-ihmisen ilme oli kiinnostava, kun sanoin, että minusta tuntuu että olen vain keksinyt olevani raskaana. Vähän niinkuin barbi-leikissä: nyt tää niinku olis raskaana. Eikä ilme räpsäshtänytkään, kun sanoin, että: Jaakkokin luulee, että kusetan sitä. Kuten luulikin.

Eivätkö ne neuvolassa tajua, että jotkut ovat ensimmäistä kertaa raskaana, mahdollisesti tulossa isiksi ja äideiksi? Ja että se on absurdi tunne, ainakin osalle. Minä en jaksa uskoa, että olisimme ainoat, joita vähän koko juttu hämäisi. Istua äityisneuvolan oven takana, odottamassa vuoroa. Me. Siis me, neuvolassa. Outoa.

Eikö neuvolassa tajuata sitä, että askaus saattaa kestää yhdeksän kuukautta jo siksi, että ajatukseen totuttaisiin? Vaikka lasten saanti on todella luonnollista ja sitä on tapahtunut parituhatta vuotta ja milloin missäkin elämän ja maailman tilanteissa, niin silti se micromaailmallisesti, subjektiivisesti varsin outoa. Ainakin ensimmäisellä kerralla.

Jos lässytys ei lopu äityisneuvolassa, niin aion ainakin supistaa sen minimiin.

Mistä Sen voi tietää

Nainen joka ei ole ollut raskaana ei tiedä millaista on olla raskaana. Aika selkeää, vai mitä. No jos ei ole ollut raskaana aikaisemmin, niin sitä ei välttämättä osaa ajatella. Että olisi.

Itse epäilin jotain outoa (jotain mikä ei siis liity kuukautisten alkuun), kun tissit alkoivat olla to-del-la arat. Ei mitään pientä arkuutta, vaan ihan totaalista arkuutta. Kipu joka viilsi, kun Maire hyppäsi Tarja- tai Jyrki-nallen kanssa vatsan ja tissien päälle riehumaan, oli järkyttävää. Kosketusarkuus on sopiva termi. Samanlaista kuin esi-teininä. Hirveää.

Mutta siis "enhän mä voi tulla raskaaksi". En voi enkä voi. Mulla on pillerit ja mitä ne nyt pienistä kämmeistä ennekään ole mitään lopettaneet tehoaan. Ja Larkio-Miettinen (super-gyntsä) sanoi, että vaikka pillerit lopettaisi, niin puoleen vuoteenkaan ei saata tulla raskaaksi. Ja työkuviotkin on justiinsa sellaiset, että aloitteleva yrittäjä ei oikein "voi" olla raskaana. Siis ainakaan muitten mielestä, yhteisön, yhteiskunnan mielestä.

Päädyin kuitenkin R-kioskin pojan tyyliin lähiapteekkiin. "Mä ottaisin tän nenäpiipun ja kurkunkostuttajahöyryttimen. Kumpi näistä on parempi? Kumpi kannattaisi ostaa? Niin ja sitten mä ottaisin tän raskaustestin".

Ne viivat tulivat heti, joten eihän se voi pitää paikkaansa. Joku feelu siinä tarvii olla. MMS Jaakolle (joka ei tietenkään tajunnut mistä on kyse) ja päivällä tilannearviota kahden kaverin kanssa siitä mitä pitäisi tehdä. Kenelläkään mitään käsitystä siitä, mistä tietää onko raskaana. Päädyttiin ostamaan toinen testi. Illalla sekin osoitti positiivista, kuten testin ohjeissa sanotaan. Sou wat? Mitä se meinaa?

Jukka Virtasen sanoin

Lapset ovat minustakin ihan jees. Ja aina ne ovat siis olleet muiden. Kuitenkin, kuten Jukka Virtanen on todistetusti sanonut: puolet lapsista on kusipäitä.

Pahin pelkoni on, että joku päivä tuleva lapseni olisi kusipää. Se joka tulee vanhalta äidiltään rosvoamaan ne eläkeroposet ja hapantuneen maidon jääkaapista. Lisää aiheesta tuonnempana.

Kuva: täältä