Synnytyslevy & -kassi

Sellainen pitäisi kasata. Olen päättänyt tehdä näin. Tai siis sitten päätin kasata musiikkia iPodille, kun sinne menee niiiin paljon enemmän, esim. kaikki Vesa-Matti Loirot, Egotripit ja näillä näkymin nyt myös Dolly Partonin ja Tina Turnerin lisäksi L7:it. Samoin Edit Piaffit, Aretha Franklinit, Johnny Cashit, Martti Servot (tiätty), Lily Allenin levy, Paula Koivuniemen Lady Sentimental -levy ja kenties jotain muutakin. Ja siis iPodin kajarit pitää ottaa mukaan myös.

Pitäisi vain saada aikaiseksi. Vau!-kirjassa sanottiin, että isän pitäisi pyytää äitiä nyt (rv 32) jo laittamaan kassi valmiiksi, missä on saniteettitarvikkeet ja kaikki. Hei... montako shampoota mulla muka on? Mä voisin vielä käyttää saniteettitarvikkeita tässä välissäkin. Jaakko joutuu vaikka tuomaan ne sitten myöhemmin sinne sairaalaan. Ja ei vielä voi tietää mitkä aamutossut mä otan... Vaikkakin luultavasti Ainot, mutta niitäkin mä käytän nyt muutenkin. Niitä mitään voi pakata odottamaan maksimissaan kahdeksi kuukaudeksi!

Olen myös päättänyt ottaa mukaan oman aamutakin. Tosin en YHTÄÄÄN haluaisi ottaa pinkkiä Benettonin saunakylpytakkia, koska jostain olen saanut päähäni, että sellainen japaneesialaiskorealainenaamutakki olisi PALJON hienompi. Mistä sellaisen nyt saa, on oma lukunsa. Ja ne Ainothan sitten mätsää siihen juuri niin ei yhtään, että se on hienoa. Ja otan luultavasti oloasunkin oman. Ainakin mukaan. Sairaalavaatteet... ne ei oikein ole musta ...jees.

Ei alle 60 senttisille

Sain eilen sen Iikkeankassillisen vaatetta Tyypille. Nyt siis todellakin on bödejä, jos siis jotain. Kävin sitten tuossa läpi kaikki Tyypin vaatteet. No niitä bödejä on todella paljon (meinasin laskea, mutten jaksanut). Ihan peinelle on t-paitoja, mutta muutoin alle 60 senttiselle ei kyllä kamalasti mitään muita kledjuja.

Kun mietin, että tavallaan Tyyppi voi olla sitten kuitenkin ihan "kunnon" kokoinen, niin tuntuu vähän turhalta hankkia mitään alle 60 senttiselle, mutta kun katselen ja tunnustelen vatsan seutuani, niin sitten taas... Kovin paljoa yli 60 senttinen ei sinne NYT varsinkaan mahdu.

Päädyin siis seuraavaan. Odotan ihan viime metreille ja hankin sitten nippanappa ajoissa ne ihan ensimmäiset rievut. Tai jos en itse kerkeä niin sitten se jää kyllä Jaakon harteille. Ja koska Tyyppi on ihan peini vain hetken, voi Jaakko ottaa vaikka tulevan Tuhvan mukaan (kun se aina välillä innostuu asioista ja sillä on hyviä idiksiä). Kun ei se sitten oo niin tarkkaa. Niin että mitä sieltä tulee.

Alan olla ihan täynnä kaikkea sitä mitä pitää hankkia. Tänään kysyin tulevalta Muamalta, että "montako peittoa sillä PITÄÄ olla?!", kun yksi ei tunnu riittävän. Ihan Greeeeiiisiiiii!

Bastard

Mietittiin, että kuinkakohan hauska läppä olisi tehdä Tyypille tällainen Äpärä-paita. Molempien äidit varmastikin flippaisivat ihan totaalisesti ja ...saattaisivat suorastaan suuttua. Isätkin, eli Äijä ja Tuhva saattaisivat myös pitää ideaa NIIIIIN typeränä. Että siis joutuisi selittelemään aika paljon.

Mutta siis heeiiiii!? Totuushan on vain kaunista. Eikö?

Päädyttiin ainakin toistaiseksi vielä hautomaan asiaa eli hiomaan suunnitelmaa, mutta siis jos Metallica, Martti Servo tai Jukka Virtanen t-paita olisi eri rock, niin miksei sitten tällainenkin?

Melkein kuvan paita: täältä

Keski-ikäiset miehet

...siis yli 4kymppiset ja niiden reagoimiset. Niin suloista. Lauantaina se tuli sellaisena ryppäänä, että siihen kiinnitti huomiota ja se hymyilytti.

Kävimme Ervasti divarissa, koska A) sinne oli yksi toimitus, B) siellä oli minulle ylläri ja C) isä oli tunnetusti kello 9.30 paikalla ja sieltä jatkettiin Ullalle kahville sekä aina eteenpäin kohti keskustaa.

Vatsani on siis ilmestynyt, pullahtanut esiin aivan viime aikoina, viikkoina. Niin, että sen voi ulkopuolinenkin aika hyvin huomata. Ei tosin aina edelleenkään kaikki eikä joka kerta.

Ervastilla kaikki ("papparat") tervehtivät kuten aina. Koo (eilen tuli aina yhtä viihdyttävä Men in Black II) ojensi vauvakirjan minulle "X lähetti tällaisen lahjan ...Niin ja onnea... nyt". Kiitos, kiitos! KooVeekin moikkasi jotenkin erityisen vakavasti, että teki mieli kysyä: "Siis mitääää?".

Ullalle kun mentiin (en ole käynyt muutamaan lauantaihin), niin Ulla aivan meni hölmistyneeksi, "Mikä tuo on?" ja tajusin että vastaukseni "Tää vatsa on kasvanut nyt ihan yllättäen" ei kenties kertonut koko totuutta. Matkalla vessaan kuulin kuinka Ulla vaati isääni tilille. Hiukan huvitti, kun isän vastaus kantautui korviin: "Siis mistä olisi pitänyt kertoa?! Ai siis ...niiiiiin toi". Kun tulin takaisin Ulla kysyi laskettua aikaa ja oli saada slaagin "Kaksi kuukautta!? Eihän toi vatsa näy sitten mihinkään!". Setä kysyi napakasti: "Kaikki hyvin?" ja sitten palattiin päiväjärjestykseen.

Sain syntymäpäivälahjaksi kahdet kengät. Talvikengät. Molemmissa painoi pitkälti pohjan materiaali ja etenkin pito. "Niiden pohjien pitää olla sellaiset, että sä ...nyt et kaadu ulkona... kun ...on liukastakin". Totta. Olisihan se ikävää, kaatua. Kuten se on aina ikävää. Mutta raskaanahan se olisi tavallista ikävämpää.

Tyttäret eikä kavereiden tyttäret saa lapsia. Tai saa, mutta se johtuu sellaisesta neitseellisestä sikiämisestä (toivottavasti) tai sitten ne hakee ne saunan alta. Se on vähän niinkuin pienenä pojista ja tytöistä tuntuu ettei vastakkaisen sukupuolenedustajien kanssa leikitä, kun pelkkä ajatus on vähän niinkuin ällöpöllö. Kuten Herra Housu totesi tupareissamme "mä en leiki tyttöjen kanssa" ja paineli kommentin jälkeen kaverini Ilona-tyttären kanssa taikahuiskuineen...

Kaikki on suhteellista

Eilen Markku-serkku totesi: "No ei toi sun mahas kyllä mikään iso ole" ja Jaakko saunassa "nyt toi sun maha on kyllä aika iso". Niin. Se riippuu vähän mihin on tottunut. Mun tunnetusti litteaan vatsan seutuun (tukehtuu hän palturiinsa) vaiko esim. oikeasti isoon vatsaan raskaana olevalla naisella. Setäni vaimolla, siis myös Markku-serkun äidillä, oli ainakin kahden viimeisen kakaran raskauksien aikana IHAN TOLKUTON vatsa.

Muistan, kun olimme Pirkkolassa vuonna yksi ja kaksi ennen nakkisotaa uimassa ja pihalla auringossa köllimässä, mitä mietin katsellessa Ruskin vatsaa. "Ihan järkyttävä". Siitä pääsemmekin toiseen seikkaan mikä liittyy mm. Ruskin järkyttävän kokoiseen raskausvatsaan ja raskausvatsoihin yleensä. Bikinien käyttöön.

Bikinit ovat minusta ehdoton ja ihan must asu raskaanaolevalla naisella. Tietenkin voidaan keskustella arvista ja muista, mutta... Se on ainoa seikka mikä minua harmittaa talviraskaudessa. Etten pääse käyttämään biksuja. Siis ulkona. Sisätiloja ei lasketa.

Joskus

...muutenkin kuin raskaana tuntuu, että toivottavasti koittaa sekin päivä, kun itse kokee voivansa irtisanoutua kaikesta, olla vaan hällä vi***n väliä, keskittyä kaivamaan onnellisena nenää ja todeta, että jos homma kusee, niin "mä en enää leiki tätä", esittää ettei kuule eikä näe jos ei huvita.

Miehet (monikossa). Joskus... tekisi vain mieli pyyhkiä niillä seiniä. No sanotaan vaikka reilummin: ihmiset. Mutta kun on raskaana, niin ei saa nostella... oikein mitään.

Tänään olen lukenut, että perusopetus ei nyky maailmassa takaa samanlaista sivistyksen tasoa kuin ennen. eikä mahdollisuuksia nuorille/ihmisille edetä elämässä. Totta.

Mutta kai me kaikki telluslaiset ymmärrämme ajan käsitteen?! Siis jos emme paljoa muuta, niin edes sen.

Lily Allenin Everything's Just Wonderful -laulun sanoin:

"Don't you want something else,
Something new, than what we've got here,
And don't you feel it's all the same,
Some sick game and it's not insincere,
I wish I could change the ways of the world,
Make it a nice place
Until that day, I guess we stay,
Doing what we do
Screwing who we screw"

Kuva: täältä

Äpärä

Sellainen Tyypistä näillä näkymillä tulee. Ai kauheeeee! Mutta vakavammin. On hassua ajatella, että jos nyt menisinkin avioliittoon ihan sama kenen kanssa kuin Britney Spears Las Vegasissa ja jos Tyyppi syntyisi liiton aikana, olisi tuo Kuka Tahansa laillisesti Tyypin isä. Eikä mitään isyydentunnustusta tarvitsisi tehdä.

Tietenkin Jaakko voisi aika hyvin osoittaa (viitaten mm. tänne), että asia ei ole ihan niin, mutta silti asiasta väännettäisiin tovi. Hyvin hassua.

Moni on asian tiimoilta heittänyt kysymyksiä ja edelleenkään me emme oikein näe, että miksi pitäisi. Meidän yhteinen elo pohjautuu kuitenkin vapaaseen tahtoon (jota voidaan tietenkin koetella) ja sitä seikkaa ei mikään avioliitto ja maistraatti muuttaisi.

Ja luulinhan itsekin pitkään olevani äpärä, kun ei meillä isä ja äiti koskaan puhuneet naimisiinmenostaan eivätkä käytä sormuksia. Isä varmaan hukannut omansa. Kunnes kuulin että isääni oli alkanut siepsuttamaan isyydentunnustukset ja muut, joten oli ollut helpompaa kipaista lounastauolla maistraatissa. Ja ehkä pullakahveilla.

Joskus me kaikki (likkaporukka) kovasti olimme sitä mieltä, että "naimisiin, naimisiin ja ISOT häät ja sitten sitä ja tätä". Joo, ihan kivaa noin ajatuksen tasolla, mutta...

Me emme ole kovin kirkollista väkeä ja toisekseen todistettavasti en voisi pukeutua valkoiseenkaan sekä kolmanneksi asunto- ja autolainoissa on ihan tarpeeksi rahareikää. Ainakin meille. Ja maistraattikin on periaatteellinen luovutusvoitto "systeemille". Näin kun tuon ilmaisee (tuon viimeisen kohdan) koen olevani kuin Mel Gibsonin esittämä mies Salaliittoteoria-elokuvassa...

Ja kuten Mannan ihan huippu Manu-isä sen sanoi: "Äh, ei mitään maistraattiin! Paperit vain kuntoon!". Niin... ja se tarkoittaa siis mitä? Sillä veikkaisin, että pitää tietää aika hyvin ne sanakäänteet ja mahdolliset porsaanpoikasen mentävät aukot, jolla välttyy sitten nk. avoperheen sisällä isoilta esim. perintöveroilta. ja ties miltä.

Kuvan ukkelit: täältä

Kulkupeli

Siis Hau siisti tis iis?! Tällainen trioBike olisi joo hieman hieno, mutta... kenties halutuilla perusvärisillä elementeillä vähän kallis (£ 1,990.01).

Kun olin natiainen pyöräilin isän kanssa paljon. Siis isä pyöräili ja minä istuin takana ja nautin kyydistä. Silloin ei vielä ollut edes niitä nykyisin niin tuttuja oranssisia muovikuppi-istuimia lapsille.

Nykyään löytyy myös perävaunuja polkupyöriin, joihin voi lastata tavaran sijaan vaikka lapsia tai koiria. Siis sama idea kuin tässäkin, periaatteessa, mutta tämä trioBike on vain paljon vetävämmän näköinen.

Maire-koirankin kanssa on jo logistisia ongelmia. Mairea ei tulisi mieleenkään juoksuttaa pyörän vierellä. Siinä olisi joko koira ketjujen välissä tai pyörä kuskeineen jorpakossa. Ajatuksenakin jo aivan liian stressaavaa. Ja pitäähän Mairen päästä mukaan! Etenkin jos tunneiksi ja taas tunneiksi lähdetään jonnekin kauniina kesäpäivänä, niin sitten pitää mennä jalan.

Sikäli ehkä joskus harkitaan sitten sellaisen perävaunun hankintaa. Sillä olisihan se oikein näppärää päästä pyörillä (ilman bensiiniä) koko kööri liikkumaan.Uskoisin nimittäin, että menee myös joku tovi ennenkuin kovin haastavia matkoja Tyyppi itsekään polkee...

rv30+3

TH huomasi siis aamulla, että "tänään ootkin 30+3 viikolla, vähän niinkuin sun laskettuaika", aivan. Aikas hauska detsku, eli detalji. Siis taas yksi sellainen "maaginen" päivä tai luku tai siis päivämäärä.

Ja päivän kunniaksi Londoniin foto, koska foto on aina kiva. Tossa mä koetan olla mahdollisimman au naturel. En siis kauheesti pullistele. Mutta ei toi kait nyt mikään 30+3 perusmaha ole. Siis niin pallo.

Siinä äidiksi-kirjassa sanottiin tossa jossain kohtia hetki sitten, että "nyt lähestytään 7. kuukautta" ja jotain ja jotain ja jotain ja että sitä pitäisi juhlia. No, kuten Annan kanssa tuossa ip-pitsalenkillä todettiin, että jos sitä ei juhli esim. omia syntymäpäiviää, niin mitä juhlittavaa sitä loppupeleissä sitten edes jää ja arki on niiin arkea, että kyllä juhlia pitää olla. Muuten voi "enää" juhlia Mairen ja Tyypin synttäreitä ja nimppareita sekä joskus jotain muuta. Kissanristiäiset kunniaan!

Ja kun allekirjoittaneen että Annan synttärit ovat ensiviikolla, niin taidankin pitää taas yhdistelmä kemutukset tai tarjoilen edes kahvia ja pullaa.

Konkretiaa

Kun palasimme lauantaina Lahdesta oli automme kuin Nissan Noten mainoksesta, ääriään myöten täynnä. Vauvantarviketta. Loppumatkasta Jaakon piti asetella kauppakassit jalkoihini ihan ajatuksella.

Nyt on kuvan Brio Novat vaunuvarastossa, on sitteri ja turvakaukalo. Hoitopöytä/-kaappikin saatiin kuin myös Tyypille kudetta.

Itselleni sain siis Ruskovillan rinnanlämmittimet, niitä "tissivuotolappuja" ja mm. synnytykseen homeopaattisen pilleripaketin.

Autoa kun ahdettiin täyteen alkoi tuntumaan, että "tää on niin sitten tässä". Siis, että nyt "siitä" alkaa tulla totta.

Mikä nimeksi?

Ehdoton suosikkini tässä projektissa. Koska nimi on jotain mikä kuitenkin kertoo... jostain. Vanhempien valinnoista, huumorintajusta tai sen puutteesta, kulttuurista, suvustakin ja ties mistä, musiikkimausta.

Tietenkin olisi kiva antaa Tyypille nimi josta Tyyppikin voisi olla tyytyväinen ...no vaikka 3kymppisenä. Joku joka olisi kuitenkin mietitty vartavasten ja kaikkea sellaista ihanaa ja rakkautta sekä mitä kaikkea positiivista huokuvaa.

Meillä [lue: pitkälti minulla] on jo pitkään ollut niin tytölle kuin pojallekin vaihtoehtoja mistä yhdistellä hyvä nimi. Pojan nimestä aletaan olla jo lähes samoilla aaltopituuksilla, mutta tytön nimestä Jaakolla ei tunnu olevan oikein otetta. Sillä Pirre, Lissu tai Sirkku eivät nyt vaan... Ne nyt vaan eivät käy.

No Jaakko sitten oma-aloitteisesti meni nimikoneeseen ja alkoi ehdotella... Tahiti, Odessa, Vanamo, Verona tai miten olisi India. Mikä ihme miestä vaivaa? Miksi juuri paikannimet olivat yht'äkkiä juuri ne, jotka maistuivat suussa parhaille? Voi hitsin vitsi...

Sillä vain Veronassa olemme käyneet. Ja siis ihan kiva paikkahan se on, Romeon ja Juliankin kohtaamispaikka, mutta... Noh, tätä keretään veivaamaan vielä ihan yllin kyllin. Ja pääsen vaikka kiristämään sukunimellä. Pitää vain taktikoida...

Ei mitään lööppeihin

Kävin neuvolassa. Kaik kuten kuuluu. Tyyppi möyri ja kuulemma "maastoutui" sydänäänten kuuntelun aikana. Mutta saatiin sieltä taas rahinan seasta kunnon biitti. Vatsan mitta on nyt huimat 26 senttiä! Hoh, hoh. Ei ihme, että terkan mukaan Tyyppi ei ole "mikään suuren suuri". Olisihan se jo luonnonvastaista, jos olisi.

Neuvolan aulassa tajusin, että olen yksi muutamasta raskaana olevasta naisesta. Että nyt ulkopuolinenkin pitää mua raskaana olevana naisena. Joskus olen ajatellut, että tällaiset hetket jotenkin koskettaisi. Pistäisi jotenkin huomaamaan ...jotain. Että olen jotain itseäni kenties suurempaa. No ei tuntunut siltä. Tuntu ihan samalta kuin ennen sitä ajatustakin.

Nyt alkaa tahti kiihtymään. Jo kahden viikon päästä seuraava aika. Tämäkin on vain merkki siitä, että homma alkaa todentumaan ihan näillä näppäimillä. Ja edelleen mua välillä huvittaa vaikkapa se, että lyllerrän lumikinoksen yli kuin "joku raskaana oleva nainen" ja sitten muistan, että... Jooo.

Palvelusta

Mitä jos mun tarvitsisi soittaa jonnekin kysyäkseni jotain liittyen "tähän tilaan"? Jos musta oikeasti tuntuisi, että mua vähän mietityttää, että mitä hel... Minne mä soittaisin? Neuvolaan? En ehkä, koska sinne soitteluista on huomannut nyt sen, että mun pitäisi tietää kenelle ne yhdistäisi ja yleensä siellä sitten yhdistellään ja mä olen jossain jonossa, ties kuinka kauan ja sitten selviää, että soittoaika oli ja meni ja seuraava on huomenna. Tää systeemi on niin huonosti organisoitu, että IHME jos se tulee kalliiksi.

Mäkin varmasti soittaisin Kätlärille. Kuten olen soittanut mm. siitä kun hukkasin sieltä tulleen infon (kaksi A4-paperia), että voidaanko me tulla jo ennen valmennuksia tutustumaan (ei voida). Sen tiedon toki olisin kuullut mielelläni jo sieltä "neuvonnan"mieheltä tai jo siltä joka vastasi Haikaranpesässä. Siihen EI olisi ehkä tarvittu kätilöä, joka kuullosti siltä ettei juurikaan kiinnosta vastata typeriin kysymyksiin.

Aim sou sori, mutta mä en ole ennen synnyttänyt Kätilöopistolla... Oota, mä en ole synnyttänyt. Siis ikinä, nevör evör pifööör. Jos ei kysy, ei voi tietää. Ja hal-looo, HUS:in nettisaitit, siis vaikka Kätlärin on ihan ...hyvin kökköjä. Tavallaan ihan näin subjektiivisesti ne voisivat olla paremmat. Siis informatiivisemmat. Paremmat todella monella tapaa.

Jollain... no lähes millä vaan on paremmat sivut kuin Kätlärillä. Mairen kasvattajalla muiden muassa! Ja nyt puhutaan sellaisesta asiakaspalvelun alueesta jota tarvitaan, jooo-o, aika harvoin noin per perhepiiri, mutta joka koetaan aika ...vahvasti.

Jos mua riepoo vaikka huono kampaajalla käyntikerta (jota EI siis ole tapahtunut vuosiin!!) tai kosmetologikeikka, niin ...MIKSI mua ei riepoisi huonot kokemukset synnytykseen liityen?! Mietitään tätä... vaikka sillain, että veren kiehunnan ihan kuulee.

Jooo.

Pitääkö tätä asiaa esittää edes, siis tällaista vertausta. On jälleen eriasia jos joku on käynyt hoitsukoulun tai on asiantuntija muutoin. Ei voida olettaa, että peruslähtökohtaisesti kaikkien tulisi olla asiantuntijoita, jotta palvelua voisi käyttää, onnistuneesti. Niin että sen "säännöt", tavat ja käytännöt hallitsisi suvereenisti. Mikä se sellainen palvelu on? Varsinkaan palvelu, joka on kuitenkin ajateltu ihan kaikille. Julkinen. Ei mikään "salaistentervehdystenkilta".

Koska JOS on ensimmäistä kertaa raskaana, niin harva on asiantuntija ja toisekseen jokainen raskaus on käsittääkseni erilainen.

Jos joudun tuntemaan mielipahassa tai sellaisessa pienessä pelkotilassa, syvässä huolestuneisuudessa jotain kaiken sen sivuuttavaa ja sitä tunnetta disauttavaa (noh, halveksuvaa) käytöstä, niin mä... jääköön salaisuudeksi ja ässiksi hihoihin sekä sukanvarsiin.

Mä olen ihan dadaa

Eilen sekoilin itseni ihan sekaisin sillä millä raskausviikolla olen. Muistin, että tänään pitäisi alkaa viikko 31., mutta sitten katsoin kalenteriin, niin siellä luki 30. Kun tämä raskausviikkojen vaihtuminen on siirtynyt maanantaista torstai-perjantain vaihteeseen olen ihan pihalla. Maanantai on niin paljon helpompi sisäistää uuden viikon (raskaus sellaisenkin) aluksi kuin perjantai.

No Vau!-kirjassa se sitten "selvennettiin": "Raskaus 30 viikosta 0 päivästä 30 viikkoon ja 6 päivään = 31. viikko (Tämän viikon alussa sikiö on 28 viikkoa vanha--). Jeppistä.

Niin ja nyt Tyypilla on Vau!-kirjan mukaan "kunnon hiukset päässä" tai siis mistä sitä tietää. Toisilla on todella kunnon kuontalo, muttei kyllä kaikilla. Sitten sen ihoa peittävä kauniisti sanottuna untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta sitä on runsaimmin kuitenkin selässä ja olkapäillä. Plus se virtaa lapsiveteen ja se kiertää MUN sapen kautta, joka puhdistaa ...sen.

Mutta ei musta tunnu, että olisin ollut iät ja ajat jo raskaana. Musta tuntuu, että nyt vasta mä olen raskaana.

Runoja Tyypille

Ensi keskiviikkona olisi Korjaamolla suuri runotapahtuma, mutta myös samaan aikaan Backom-Tölön Aarrekartan teko -ilta. Valinta on vaikea, mutta toisaalta aarrekarttailijat ovat runojen ystäviä (minä itse suppeammassa skaalassa), eli varmaan päädymme valitsemaan runot.

Mutta koska Tyypin on hyvä tottua tällaiseenkin, niin ehkä runous olisi ihan jees. Ja Kauko Röyhkän laulanta myös. Onhan kuitenkin minun ja siis meidän (Jaakon ja minun) vastuu huolehtia myös Tyypin kulttuuris-sivistävistä kokemuksista. Paras siis totutella ajatukseen jo nyt.

Pascal Petit

"Aaappuvva – Hjälppivvä! Näinkö mulle on käynyt! Mies täyteen sullotussa pipossa, tule ja vedä mut näistä pysähtyneistä liukuportaista!" Tuleeko tyttäristä aina ihan äitejään?! Pelottavaa...

...Koska siis äidinkin, eli muaman mielestä oli tosi hyvä idea tilata Tyypille kangasnauhamerkkejä, niin tilasin. Koska muama tekee Tyypille vaatteita ja paljon onkin jo olemassa, muaman tekemiä ja "valmistuotteita" mitä merkitä. Ja tavallaan on hyvä merkitä ne, ainakin meidän perheessä. Ihan vaan, että itse tietää. Tai kun soittaa jonnekin esim. kahvilaan, niin voi heti sanoa: "Katsotko, kun siinä lukee...".

Mutta koska selvää ei ole onko Tyyppi tyttö- vaiko poikamerkkinen eikä siis nimestäkään sen enemäpää (hirrrvee lobbaus on tosin alkanut jo aikaa sitten), niin piti keksiä jotain muuta, mutta tunnistettavaa.

Itse olisin halunnut Pier Cusela (siis Jean-Pierre Kusela, mutta kun mulla on tämä lukihäiriö...), mutta muama kieltäytyi tekemästä enää vaatteita jos sellaisia tilaan. Muaman oma ehdotus oli Pierre Armaani (jo toooosi paljon parempi...). No, kun akat tappelee, niin Jaakko sai päättää. Jaakon ehdotus oli Pascal Petit.

Kun kerran haettiin jotain "hugobossmaista" rändiä, niin Pascal Petit on tosi hyvä. Ja jotkut tietää, että suomalaisessa muotitalossakin on ollut sellainen työntekijä kuin Pascal Petit, tosin ulkkomaan toimistossa.

Nyt sitten vaan kaikkiin kuteisiin ja kuoseihin nauhoja kiinni. Löytyy sitten tuhvankin kanssa reissuilla ne kengät ja on tosiaan helpompi soitella esim. allekirjoittaneen vanhojen lapikkaiden perään. Ja jos Tyyppi saa pienempiä kavereita, niin ne on sitten... ei mitään tommyhilfiger, vaan pascalpetit possee.

Vauvoja syntyi enemmän kuin vuosiin

Suomen väkiluku kasvoi viime vuonna enemmän kuin vuosiin. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan väkiluku oli joulukuun lopussa 5 276 571. Suomalaisia oli toisin sanoen 21 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Lapsia syntyi yli tuhat edellisvuotta enemmän. Kuolleiden määrä pysyi suunnilleen samana. Syntyneitä oli liki 11 000 enemmän kuin kuolleita, erotus oli suurin kymmeneen vuoteen.

Myös maahanmuuttajia oli enemmän kuin kertaakaan itsenäisyyden aikana, vaikkakin hieman vähemmän kuin joulukuussa arvioitiin. Suomeen muutti yli 22 000 ihmistä, Suomesta pois lähti 12 000 ihmistä.

Maahanmuuttajia Suomeen tulee eniten Virosta, Venäjältä, Ruotsista sekä muista EU-maista. Suomesta lähtee pääasiassa Suomen kansalaisia.

-HS.fi

Vaatteita ja aatteita

Tyyppi saa Ikean kassillisen ...jotain vaatteita. Niiden piti olla yhden Totin vanhoja, muttei ne olekaan. Se kenen ne ovat olleet, ei nyt jaksa kiinnostaa enää ketään ja kukaan ei halua Ikean kassillista vaatteita nähdäkään, kun on niistä päässyt eroon. Sopii meille. Kiitos!

Aivan totaali greit. Uskallan olla erittäin optimistinen. Sillä vaatteet tulevat ns. hyvästä, nyt jo espoolaistuneesta kodista, jonka perheenpäästäkin tiedän tarpeeksi, että voimme olla hyvillä mielin. Onhan perheenpää myös yhdistyksemme talousvastaava.

Sitten saan vielä vaunukauppojen yhteydessä extrabonarin, Ruskovillan rintojenlämmittimet! Vaunukauppaan kuuluu sitteri ja turvakaukalo jo entuudestaan. Niin ja vuosi vielä vaunuille takuutakin.

Huh, huh! Tänään on ollut olo kuin esikoululaisena Kannelmäen Maxissa. Ostin kerran arpoja Ladan konepelliltä myyvältä papalta (Laada ja pappa olivat siellä sisällä) viisi arpaa ja voitin niillä kaikilla (tyylikäs kahviastiasto, viininpunainen attaseasalkku, kampoja, jotain ja jotain). Se oli hieno päivä. Sekin.

Nukkumapaikka

Tämä höperöittää minut. Missä Tyyppi nukkuu? Siis saisimme äippälaatikon Jaakon veljenpojalta Reziltä, mutta ...Maire kun rRrakastaa vauvojen kuolaamia ja ...muutoin hajustamia paikkoja, niin siitähän ei tulisi mitään, että olisi joku laatikko esim. lattiatasolla minne Maire pääsee. Ainakaan sänkysänky. Viltit ja muut vielä menee...

Minusta sellainen rottinkinen ensisänky olisi kamalan hyvä [lue: ihana], jos siihen saisi vielä pyörät alle. Koska minulla oli sellainen ja äidistä se oikein loistava ja näpsä ratkaisu. Nooooo... Sokevan käsityönä tekemä maksaa kolmisensataa (uuten tietty) ja itse en siitä mallista kovasti edes pidä (turhamaisuutta).

Huutonetissä on sitten jonkin verran tarjolla, mutta... En tiedä. Metsästäminen netissä ja kirppareilla on niin... rankkaa. Tietenkin se sitten palkitseekin. Itse olen enemmän kirpparikiertäjä. Huutonetin plärääminen on myös aika työlästä, kiitos huonon käyttöalustan tai miksi niitä kutsutaan.

Äiti katselee netistä erilaisia sänkyvaihtoehtoja Tyypille ensimmäisiä kuukausia silmällä pitäen. Isälle, siis tuhvalle jos aiheen ottaa esille, niin sieltä voi tulla vaikka Morticia-kaupasta... Mikä olisi varmasti tosi rok... ja voisi siis joo sopia jopa meidän makuuhuoneeseen. Se on aika graafinen ja kitchi samalla.

Rottinkinen koppaensisänky olisi myös "steinerpedagogisesti" hyvä ja siihen istuisi luontevimmin myös nk. kehtosilkit, jotka luovat mm. pehmeän laskun kohdusta ulkoiseen maailmaan.

Toissa yönä sain loistavan idean, tosin muistan siitä vain puolet. Jos kasaisimme pinnasängyn ja hankkisimme siihen vauvanriippumaton, eli sitoisimme sen päistä kiinni, niin Tyyppi voisi kölliä siinä aina kun teemme koneella töitä ja makkarissa... sitähän minä en muista.

No äiti on nyt sitä mieltä, että olisi hyvä hankkia matkoja, picnicejä ja vierailuja varten Samsoniten Baby Travel -taittosänky. No ihan hyvä idea. Kun varsinkin tuo isompi malli menisi aika pitkään ja siinä olisi tuo hyttyssuojaominaisuus. Vaihtoehtoja alkaa olla tässäkin liian paljon.

Se rottinkisänky olisi ehkä ihquin. Jos joku tietää missä niitä on tai olisi, niin vinkit otetaan erimielellään vastaan.

Edit: Niin ja sitten olisi siis tällainenkin vaihtoehto. Olin tätä jo joskus katsellutkin, mutta... Voih. Vähän kallis (siis yhdet Dieselin keskivertofarkut toisin sanoen). Kallis, mutta aikas hieno.

Tämä on ihan järkyttävää! Ja Argus on oikeassa kuten isäni myös aina on sanoessaan "kallein hankintani on ollut tuo tyttö!".

Pitäisi päättää, että Tyyppi saa 2–3 kaveria, niin voisi perustella [lue: huijata] itselleen, että ostos olisi järkevä.

Odottavien äitien alkoholinkäyttö halutaan kuriin

(Julkaistu 16.01.2007, klo 10.58 (päivitetty 16.01.2007, klo 11.01)

"Terveydenhoitajat vaativat tiukkoja otteita runsaasti viinaa juoville nuorille, raskaana oleville naisille. Etelä-Suomen lääninhallituksen kyselyssä valtaosa, eli 84 prosenttia terveydenhoitajista kannatti raskaana olevien, runsaasti alkoholia käyttävien äitien pakkohoitoa. Kyselyn mukaan yhä nuoremmat naiset tupakoivat ja käyttävät päihteitä raskautensa aikana.

Etelä-Suomen lääninhallituksen kyselyn mukaan tupakointi ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet kuluneen vuoden aikana varsinkin nuorilla alle 25-vuotiailla äideillä. Neuvoloiden terveydenhoitajat kertoivat kyselyssä, että raskauden aikana tupakoi päivittäin tai satunnaisesti 20 prosenttia alle 25-vuotiaista ja 14 prosenttia 25 vuotta täyttäneistä äideistä.

Varttuneempien, eli 25-vuotiaiden ja sitä vanhempien äitien tupakointi on terveydenhoitajien mukaan vähentynyt. Päihteidenkäyttö on kuitenkin pysynyt pääosin ennallaan.

Huumeidenkäyttäjiä hankala saavuttaa

Runsaasti alkoholia käyttää terveydenhoitajien mukaan yhdestä kahteen prosenttia odottavista äideistä, satunnaisesti 15 prosenttia
alle 25 -vuotiaista ja 12 prosenttia 25 vuotta täyttäneistä äideistä.

Runsas neljäsosa terveydenhoitajista ilmoitti, että nuorten raskaana olevien naisten huumeidenkäyttö on lisääntynyt viimeksi kuluneen vuoden aikana. Suurin huolenaihe on, että huumeita käyttävät äidit jättäytyvät neuvolajärjestelmän ulkopuolelle, eivätkä siten saa asianmukaista hoitoa.

Tutkimuksen mukaan lähiomaisten ja puolison tuki sekä neuvolan terveyttä edistävä työ ehkäisevät raskaudenaikaista päihteidenkäyttöä ja tupakointia.

Terveydenhoitajat korostavat kuitenkin, että valtaosa kaikista raskaana olevista naisista lopettaa alkoholinkäytön ja tupakoinnin, kun ovat saaneet tiedon raskaudestaan."

YLE Uutiset

Minä tunnustan. Olen juonut kuohuviiniä yksillä synttäreillä ja yksissä häissä. Olen nauttinut noin 4 lasillista punaviiniä raskauteni aikana. Jouluaattona join glögiä, mitä oli punaviinillä terästetty.

No tupakkaa en ole polttanut (sen lopetin ennen kuin tiesin edes olevani raskaana) ja huumeita en olekaan käyttänyt.

Minun on ollut hirvittävän helppo olla polttamatta. Kuten oli myös silloin joskus teininä, kun lopetin vain tupruttelun. Tietenkin jostain (hyvästä) syytä aloitin sen uudelleen. Tupakin lopettamiseen en ole koskaan käyttänyt purkkaa tai mitään. Asiaa aikani mietittyäni päätös on ollut helppo.

En tiedä pitäisikö minun kuinka kieriskellä huonossa omassatunnossa tai repiä ranteitani auki, koska olen nauttinut alkkomahoolia kuluneiden kuukausien aikana sen verran mitä olen. Enemmän minä jotenkin vahtaan kahvinjuontiani. Sitäkin tulee juotua ehkä kuppi päivässä. Mutta se tuntuu tulevan tarpeeseen. (Vähän lisäbuustia menemiseen). Ehkä selittelen sitäkin vain itselleni, annan oikeutuksen...

Selväähän on, että rankempaan alkoholinkäyttöön suhtaudun... kovin nihkeästi. En näe mitään henkilökohtaista ongelmaa olla juomatta ...kännejä, tarvetta humaltua. Minusta vuodenkin juomattomuus tai ettei vedä perseitään olalle on ihan helppoa. Olenhan tehnyt niin aikaisemminkin.

Minusta se olisi kovin itsekästä olla välittämättä tulevasta lapsesta. Joku voi kokea ettei itse ole enää mitään, kun kaikki hopottavat, että "lapsesi takia, lapsesi sitä ja tätä", että on enää vain joku tuotantolaitos. Mutta silti... on liian yksinkertaista vetää sitten kaljaa napa täyteen. Tai röökata niin, että posket on lommolla. Sillä kukaan ei ole vain yksilö, Minä ja Itse. Koska aina voi käydä niin, ettei se rööki tai alkomaholi edes mitään auta, lohduta ja toisekseen vaihde jää päälle.

Sitten kun on se lapsi/lapsia ja olo on yhä kuin tuotantolaitoksella sma kuvio jatkuu, vähän uudella selityksella vain. Tulee ongelma, on jo ongelma. Ja kun on niitä muita ihmisiä, huollettavia siinä, niin mm. alkoholiongelmat ovat kovin ikäviä sitten jo monelle. Itselle, lapsille, lähipiirille. Tulee pahamieli, kun dokaa, mutta viina ...se auttaa turruttamaankin tunteita, tekee ehkä "iloiseksi", varmaksi. Sitten taas muistaa, että on se ongelma...

Tietenkin oma Minuus pitää saada pitää ja sitä vaalia, mutta muitakin tapoja löytyy. Ne ovat jokaiselle ihan omia. Omaa itsenäisyyttään voi julistaa muutoinkin.

Raskausdementia

Se on ihan todellista. Saatan kulkea keittiöön ja takaisin ja palatessani miettiä miksi kävin keittiössä, vain muistaakseni hetken päästä että olin tekemässä mehua/kahvia/välipalaa itselleni ja että ko. asia on edelleen siellä. Sama asia laukun kanssa. "Mitä mä olinkaan ottamassa täältä?" tai puhelimen: "Mihin mä olin soittamassa?!" tai koneen kanssa: "Miksi mä avasin tän ohjelman?!" tai niiden ohjelmien käytön kanssa. Joudun joskus soittamaan esimerkiksi Tiinalle ja kysymään jotain asiaa minkä PITÄISI löytyä tosta noin vain.

Ja tämä on vaan mennyt pahemmaksi.

Ajatuksia käy päässä, mutta ne todallakin vain käyvät. Saatan tuijottaa itseäni kylppärin peilistä ja miettiä, että Miksi. Se on hyvin omituista ja HYVIN pelottavaa. Vaikka vastaus joskus löytyykin ihan pian (ei siis aina), muutaman sekunnin päästä, mutta kuitenkin. "Ai niin, mun piti meikata". Daaa-Ah!?

Se on uskomatonta, että voi olla niin pätkässä, eli ei juovuksissa vaan muistinsa kanssa ihan pätkässä (toisaalta humalatilassa saattaa olla samaa, kuten "mithä mä olinkhaan schanomassa?!"), ihan pihalla. Jos keskustellaan jostain ei ole yhtään varmaa että saan pidettyä toisen selityksen aikana saamaani ajatusta päässäni. Hups, sitä ei vaan enää ole siellä.

Käsittämätöntä

Nyt kun Tyypin korvat ovat jo hyvin paikoillaan, niin on tietenkin syytä entisestään panostaa siihen mitä Tyyppi kuulee. Paljon naurua ja ns. voimakkaitakin ääniä (taputuksia, naurunremakkaa, Mairen haukkumista jne.) sekä tietenkin Vesa-Matti Loiroa.

Noh, Jaakko ajoi CD:eiltä koneelle ja sieltä edelleen iPodskalle Taavi Soininvaaran kirjan Koston komissio. Lukijana Reijo Pesonen. Tarkoitus oli, että iltaisin kuunneltaisiin aina sitten tätä jännittävää tarinaa. Mutta ei voi.

Reijo Pesonen puhuu ja rytmittää puhettaan kovin nopeasti, hektisesti. Ei sitä voi kuunnella, ainakaan illalla. Pitäisi olla joku sulava tahti, lipuva eteneminen ja intonaatio... Voi, se voisi olla kuten Lars Svedbergillä.

Koetin kiltisti kuunnella, mutta ei siitä tullut vain mitään. Lopulta ilmoitin, ettei tätä nyt vaan kuunnella. Koska itse herrrmostun, kun pitää niin kamalasti keskittyä eikä pääse nauttimaan koko tarinasta JA toisekseen Tyyppiä ei opeteta kuuntelemaan moista.

Sovimme, että surauttelen Dan Brownin Enkelit ja demonit -kuunnelman koneelle ja sieltä sitten iPodskalle, koska sen lukee kuitenkin itse Lars Svedberg. Ja minä tein kuten oli sovittua.

Käsittämätöntä on kuitenkin se, ettei ensinnäkään enää illalla koneen iTunesista löytynyt ollenkaan 1. levyä ja useista muista puuttui raita nro 1!? Vaikka kaikki olin nimennyt ja kun nimeää koko CD:n kerralla, niin kuinka yksi raita ei tulisi nimetyksi?! Siltä vain näyttää.

Ai että minua raivostutti ja raivostuttaa. Koska nyt surrauttelen koko 18 levyn kirjakuunnelman uuudelleen kuin Teletappi. Ihan vaan, että onpahan sitten varmasti kaikki eikä mitään vanhoja raitoja sotkemassa.

Epäilin jo itseäni, että raskausdementia on taas iskenyt. Mutta ei. Levyn 1 kun laitoin koneeseen, iTunes muisti sen levyksi 1 ja kaikki muutkin tiedot olivat oikein...

Pääasia on, että kuunnelma saadaan käyttöön ja Tyyppi vihdoin pääsee tottumaan setä Svedbergin ääneen. Sitten Tyypille voidaan hankkia kaikki setä Svedbergin lukemat kuunnelmat ja miten mukavaa niitä on sitten kuunnella.

Kuva: täältä

Än, yy, tee, NYT!

...Ei vaan nyt!

Mietin, että sitä aina on luontevasti puhuttu skenaartioista "sitten kun MULLA on lapsia...", mutta NYT kun asia alkaa konkretisoitumaan, on vähän puissa.

Välillä en vieläkään muista edes, että Tyyppi on ihan aikuisten oikeasti tulossa. Saatan hämääntyä, kun joku asiasta yllättäen kyselee tai ottaa puheeksi. Niin...

Minua naurattaa aina vähän (koska tämä on niin paranormaalia), kun esim. pakotan Jaakkoa ottamaan kontaktia: "Puhu nyt Tyypille! Puhu, sun pitäää pu-hu-a, että se tottuu sun ääneen. Ei se mitään kuule, kun huutelet keittiöstä!!". Jaakolla on myös hyvä lauluääni, mutta... Vau!-kirjassa sanotaan viikon 29. kohdalla: "--Jos sinulla ei ole lauluääntä tai ET halua laulaa vatsalle, koska pelkäät tulevasi naurunalaiseksi, tee se silloin kun ketään ei ole näkemässä". Siis ...joo-o. Hyvä neuvo, mutta mustahan ei päästä mihinkään. Ja mä saattaisin nauraa, mutta siis sillai hyvästi, en pahalla.

Mietin, että Tyyppi voisi tulla jo siis nyt, että tulisi jo (vähänkö se oli jännää ja kaikkea)! En malttaisi tavallaan odottaa, kuten en pienenä synttäreitänikään enää tässä vaiheessa. Sitten tulee se sama olo kuin saunaosaston uima-altaaseen (kylmää vettä) menemisessä. Alkaa hannaaminen. Tulis, eikun EI! Ei tulis vaikka ollenkaan! Olen kuin isäni, joka ei osaa päättää ottaako sitä kahvia vaiko ei. Eipäs-juupas, eipäs-juupas! Ei, Juu, vaarinhousut!

Eih!

Yritin saada Jaakkoa innostumaan ajatuksesta, että jotta oltaisiin käyty ihan tutkimassa jossain lastentarvikeliikkeessä erinnäisiä tuotteita. Mutta eiiiiiii... Voidaan kuulemma ihan käydä huomenna, Mairen kanssa. Siis minä ja Maire. Tipikal, tipikal.

Jaakko ei ymmärrä miksi pitää "vouhottaa", kävimmehän viime viikolla Iikkeassakin. Niin A) etsimässä vaatehuoneeseen naulakkokoukkuja ja meille itsellemme lakanoita ja B) koska mitään ei löytynyt kävelimme 15 minuutissa koko kaupan läpi. Ja sitten käytiin Idiksessäkin, joka otti ehkä puolituntia. Minä en ole IHAN varma, melko varma kylläkin, että onko tässä juuri vouhottamisesta kyse.

Jaakon eduksi on sanottava, että muisti aivan itse Huutonetin korisänkyhuudon, mutta siellä hinta nousi aika ylös, niin annettiin olla sitten kuitenkin. Vaikka Jaakko siis huusi enemmän kuin olisin itse huutanut.

Ehkä tämä on vain sitä, että ...tuntuu pelottavalta, jännittävältä ja ihanalta. Siis tuleva, väistämätön muutos. Koemme muutoksen erilailla, useinkin.

Itseäni alkoi väpättämään ajatus Tyypin tulosta, kun huomasin tiivistemehupullon parastaennenpäiväyksen: 21. kesäkuuta. "Herra mun vereni! Tyyppi on silloin jo jotain KOLME kuukautta!!". Tuijotin pulloa ja mietin, että jos siihen ei nyt vaan koskisi moneen viiiiikkoon, niin se ei menisi pahaksi ennen kuin Tyyppi olisi jo ties kuinka vanha. Siinä sitten meinasi mehu mennä väärään kurkkuun.

Nainen, vaimoke, äiti

Minä ja Jaakko seilaamme ...laskutavasta riippuen kahdeksatta avoliittovuotta. Kun katselimme Kyllä Jeeves hoitaa -DVD:tä, tulin pistäneeksi merkille, että toden totta mm. Madeline Bassett ja Florence Craye ovat olleet useamman kerran kihloissa. Enkä MINÄ kertaakaan! Johon Jaakko taas kohautti olkapäitään.

Kihloihin meno onkin meidän piireissä hyvin merkittävä ja merkillepantava seikka, jota tapahtuu... noin kerran reilussa vuodessa jollekulle parille tai ystävällemme. Mutta parisuhde on aina parisuhde ja jos siihen tulee lapsia, niin sitä tuskin paljoa muuttaa siviilisääty.

Anna äidille elämä -blogissa yksi ihan parisuhteessakin tavattu huomio on hyvä pari tuolle ylimmälle kuvalle.

Toivon, että meillä Tyypin tulon myötä myös jaettu kokemuspohja auttaa tässä asiassa. Jaakkohan itse on ilmaissut halun pitää ainakin kaikki isyysvapaat. Minusta se on hienoa. Ensinnäkin Jaakon ja Tyypin suhteen kannalta, minun ja Jaakon sekä mm. minun työnteon kannalta. Se mahdollistaa monta asiaa, tosin varmasti luo samalla muutamia haasteita.
Jonkinlaisena femakkona (feministinä) minuakin voidaan pitää. En näe mitään syytä ettenkö samaan aikaan voisi olla imurinvarressa ja uskottava mielipiteineni. Tuskin kukaan näkee tässä asiassa mitään ongelmaa.

Voin yhtälailla odottaa samoja asioita itseltäni tai Jaakolta (keneltä vain mieheltä), olipa kyse vaatteiden pesusta TAI oman paidan silityksestä.

En usko kovin vahvasti mm. tyttöjen- ja poikien leikkeihin. Itse pidin autoista ja halusin jossain vaiheessa joko poliisiksi, sotilaaksi (näin elokuvan Tyttö, joka kävi intin) tai timanttivarkaaksi sekä jo pienenä osa tytöistä luokallamme leikki mielummin "poikamaisia" leikkejä kuten puussakiipeilyä, majojen rakennusta ja myllyttivät kaiken ohessa vähän poikiakin. Mutta yhtälailla minulla oli läjäpäin barbeja, joille tein muotiluomuksia äidin kankaanpaloista ja nylonsukista.

Oli mielenkiintoista lukea Vauva-lehden artikkeli tyttöjen ja poikien tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Itse yritän muistaa, että "tärkeintä on yksilön persoona". On arkoja ja ujoja poikia siinä missä rämäpää tyttöjä. Mutta olipa Tyyppi poika tai tyttö, niin silittää tietyssä iässä ne omat paitansa ja osaa vaihtaa autoon renkaat.

Sirkussupistuksia?

Olimme eilen katsomassa Kaapelitehtaalla So Circus!!! -esitystä. En tiedä miksi juuri siellä, juuri ennen esityksen alkamista alkoi tuntumaan ...hassulta. Kai ne olivat jotain supistuksien oloisia tai jotain.

Sitä mitä ne olivat pitää muistaa kysyä viikon päästä maanantaina neuvolassa. Outoa se oli, koska muuta kuin säännöllisen kohteliasta liikehdintää ei ole ollut. Illalla Tyypin meno oli vielä tavallista hurjempaa. Tietenkin se saattoi johtua esityksestä, äänistä ja taputuksista. Ja siis siitäkin, että hätkähtelin kuin joku ...hermoheikkoheluna! Mutta siis sehän tiedetään, ettei minun kanssa voi mennä katsomaan mitään yli K-9 elokuvia ilman, että koko penkkirivi hytkyy.

Mun lapsi

Kun ystäväni Nanni oli synnyttämässä Matamia (syntyessään 5,2 kiloa) oli tuleva isosisko (pieni hänkin syntyessään 4,7 kiloa) meillä muutaman päivän.

Homma meni muuten ihan hyvin, mutta yöllä kummatyttö ei malttanut nukkua. Ihmekös tuo. Oli outoa olla yökylässä ja kun äiti oli jossain tekemässä sitä sitten maailmaan tupsahtanutta siskoa. Ja sekin oli suoraan jostain (kummatytön mielestä), että äiti jäi Naistenklinikalle sen käärön kanssa. MIKSI?!

Mutta kun olimme kävelyllä Alppipuiston lähettyvillä Mairen-koiran kanssa, näimme naapurin vanhan pariskunnan. Juttelin talomme asioista ja yhtiökokouksesta ja mistälie.

Ohi polki Nannin ja minun vanha luokkakaveri, josta itsestä oli tullut ...noin puolivuotta aikaisemmin isä. Ryynä (nimi IHAN keksitty) huusi ohi poikien kanssa polkiessaan, että "Moiiiii! Onneksi olkoon hei!!"...

Siis wattaaaa?! Mutta sitten lauma oli jo ohittanut meidät, kun olin ymmärtänyt asiayhteyden. Teki mieli huutaa perään: "Ei TÄÄÄÄ oooon mun!! Eikä nää vanhuksetkaan!!", mutta tiesin sen olevan liian myöhäistä. Kantavasta äänestäni huolimatta Ryynä ei olisi sitä kuullut.

Minusta on aina jotenkin hämmentävää, kun joku luulee, että jonkun muun lapsi olisi minun. Siis ymmärrettäväähän se on, mutta silti... En hyvässä enkä pahassa halua vaikuttaa lapsen vanhemmalta. Se ei tietenkään estä minua esim. komentamasta kummatyttöäni. Tai vastavuoroisesti kehumasta. Haluan, että kummatytölle olen turvallinen aikuinen, en äidinvastine tai mitään sellaista.

Nyt minusta kuitenkin tulee äiti, Tyypille. Mairellekin olen nk. turvallinenaikuinenihminen, joka komentaa ja kehuu. Tyypin tulo tuo mukanaan päivityksen oman itsensä Minäkuvan ...muovautumiseen, kehittymiseen, näkemiseen tai mitä ikinä se sitten onkaan. Muutoksen.

Hellurei ja hellät tunteet

Anskulla on tapana sanoa noin, vähän kaiken yhteydessä. Siis se sopii tähänkin. Lueskelin muiden raskaanaolevien blogeja ja alkoi tuntumaan, että "oletkohan sä kuule vähän ...dorka tai siis torrka (kuten Jörn Donner sanoisi)?". Puhuttelen itseäni joskus siis toisessa persoonassa.

Mun suurimmat jännityksen aiheet on pääsenkö mä äänestämään ja esim. miten työt saa sumplittua. Ei esimerkiksi synnytys. Sen mä näen menevän ihan tosi hyvin! Ei kysymystäkään etteikö se menisi. Ja jos ei mene, niin... meitsi sopeutuu. Kyllä mä olen miettinyt toki, että tajuanko milloin homma ns. lähtee käyntiin. Siis mä olen vähän "mä" ja joskus jaksan reippailla vähän liian pitkälle. Siis jos vaikka tulee "vähän" huono olo, niin "minä EN bussissa pyydä päästä istumaan". Turhaan ei valiteta, sitä mieltä Sirkka-mummokin on. Heikot ruikuttaa...

Niinpä mietin skenaarioita: Jos olenkin Stockalla tai jossain vaalien toimesta järjestetyllä soppatykillä tai juuri tekemässä jotain sellaista mitä nyt on "vähän hölmöä jättää tähän vaiheeseen", kuten vaikka kuvien käsittelyä tai muuta vastaavaa. Ja jos mun pitääkin soittaa vaikka itselleni ambulanssi, niin tajuanko sitten että siihen luuriin voi vaikka ihan huutaa: "NYT SE PERK-LEEN AUTO TÄNNE TAI SÄ JOUDUT TILAAMAAN KOHTA SELLASEN ITELLESI!", eikä että "No, okkei. Jos mä vaikka sitten soitan taksin". Sillä ihan vaan joskus mm. terveyskeskukseen tai hälyytyskeskukseen kun on soittanut, niin liian asiallinen tai rauhallinen ja selkeä itseilmaisu ei tee niihin vaikutusta. Ei vaikka perustelut esim. akuutille on ihan olemassa.

Tietenkin mä mietin yöllä myös sitä skenaariota, että jos Jaakko on töissä, kun homma ns. lähtee käyntiin, niin saanko mä sen kiinni. Jos se on jossain pala&verissä eikä vastaa eikä katso edes kuka soittaa tai luulee että esim. mulla on jotain höpöhöpö asiaa. Mietin, että asia pitää ottaa puheeksi ja tehdä selväksi puhelinkäytännöt senkin kanssa. Plus ehkä aion parille Jaakon työkaverillekin asiasta kertoa, koska (aim sou sori) pojat on poikia vielä miehinäkin eikä ne aina vaan... Niin kuin Kumman kaa -sarja Vesa, tajuu.

Koska jos Jaakkoa en sitten saa kätevästi kiinni, niin tiedän että hermo palaa kuin bensiinissä uitettu riepu. Mutta onneksi on kännykät. Mä voin soitella koko matkan kaikki sen duunista läpi ja usuttaa ties kenet soittelemaan ja metsästämään sitä. Näin paljon uskoa multa löytyy, että Jaakkoja sen työtilanne tajuaa... asioita.

Mutta koska tiedän, että pelottelemalla pari sen työkaveria, tääkään ei ole mikään ongelma, niin edelleen suurin huoli on että pääsen äänestämään.

Vaalivauva

Minä olen ruotija. Aina ollut ja varmasti aina tulen olemaan. Minulla on usein kylmänkin ...pessimistinen kuva elämästä ja mm. tulevaisuudesta. Siis en minä ole sellainen pessimisti, että näkisin kaikessa vain huonoa, synkkänä, menetettynä ja olisin valmiiksimenettänyt toivoni.

Mutta en edes halua elää kuplassa minne ei maailman pahuus ja ikävätkin asiat mahtuisi. Sillä minä uskon siihen, että kun asiat tiedostaa, niihin voi varautua.

Plus olen katsonut liikaa Star Trekiä ja kaikki Matrixitkin (muunmuassa). Uskon ilmastonmuutokseen ja mm. siihen, että jokainen voi asioihin osaltaan vaikuttaa. Suuntaan jos toiseenkin.

Olen myös liikaa ollut tekemisissä Pajamäen Oskun kanssa. Siis hyvässä. Eikä Osku ole ensimmäisenä kaikkia skenaarioita edes esittänyt. Väestömme ikäjakauman kallistumisesta on puhuttu aika pitkään jo. Ei kenties niin näkyvästi kuin (yllätys yllätys) vaalien alla.

Matti Vanhanen usutti nuoria naisia lisääntymään jo aikapäiviä sitten, koska syntyvyys oli pahassa laskussa ja kansan ikäjakauma vinoutumassa. Samaan aikaan itsekin olin jo jonkin aikaa (vuosia) ollut työelämässä ja saanut nuorena naisena... kokea työelämän ilot ja... no sanotaan vaikka haasteet, nuorena naisena. Ja todeta mm, ettei se työn ja perheen yhteensovittaminen nyt niin kovin helpoksi ole tehty.

Nyt kun olen raskaana ja kolmekympin tienoilla olen alkanut pitämään meidän teineinä lanseeraamaa "vanhempiemme kimppakämppää" hyvänä ideana. Koska kuitenkin mennään siihen, ettei vanhuksillekaan riitä varoja ja minähän en vanhempiani mihinkään laitokseen halua, sidottuna sänkyyn. Eikä Jaakko ihan näe, että meidän molempien vanhempia (jos edes toisen) asumassa meidän seinän takana. Jännä.

Sitten pitäisi huolehtia Vesa Kanniaisen sanoin:"Vanhojen ikäluokkien oikeus vanhuuden turvaan perustuu siihen investointiin, jonka he tekivät, jotta Pajamäen sukupolvi voisi tuottaa vuotuisen BKT:n" , eli vanhustenhoidon lisäksi omista BKT:stä, lapsistamme, työssä jaksamisesta ja ties mistä.

Moni sanoo, että on yli 50-vuotiaiden oikeus käyttää heidän sukupolvellensa langennutta demokraattista valtaa, eli mm. äänestää oman sukupolvensa edustajia enemmistön eduskuntaan (ajamaan heidän ikäpolvensa asioita). Totta. Mutta jos käytännössä valta ja vastuu on kuitenkin työssäkäyvillä ja nuoremmilla, niin...

Kyllähän minusta tuhva ja muama ovat demokratiassa oikeutettuja kaikkeen hyvään ja inhimilliseen kohteluun, mutta sitä samaa kohtelua pitää sitten riittää lapsille, nuorille kuin työikäisillekin.

Yöllä heräsin miettimään mm. sitä, että mitä jos en pääsekään äänestämään. Vaikka siis tietenkin pääsen. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Syntyipä Tyyppi ennakkoäänestyksen aikan, niin onhan sitten vielä varsinainen äänestyspäivä ja toisin päin. Jos kerkeän ennakkoäänestämään, niin Tyyppi saa tulla vaikka varsinaisena äänestyspäivänä. Silti tämä asia jännittää minua ...ihan kamalasti.

Housut

Pikkuserkun poika kutsui itseään vielä ainakin meidän tupareissa Herra Housuksi. Se on mielenkiintoinen ajatus, että olisi Housut.

Eilen päätin, että uudet pyysat on saatava! Kun ulkoilumitkäliepöksyt eivät voi olla kiinni istuessa on ihan pakko hankkia sellaiset vermeet, joiden kanssa voisi ajatella lähtevänsä vaikka ihmisten ilmoille tai edes Backom-Tölöön.

Koska jotenkin olen aina kovin nihkeä lähtemään housuostoksille ja nyt on tuntunut siltä, että sovituskopeissa ährystäminen kiinnostaa vielä vähemmän, niin ...Sarjassamme "Nopeitä päätöksiä & Helppoja ratkaisuja" menimme Itäkeskukseen. Siellä Hemppaan, jossa äitiysosasto on kyllä ihan surkia (niin surkia, niin surkia!). Päätin kokeilla kaksia housuja, varmareita. Onneksi kokeilin, koska ne joita epäilin ihan tyhmiksi olivat paljon kivemmat kuin toiset. Kahdesta on niin helppo valita.

Koska Jaakko suostui vielä pariin muuhunkin liikkeesseen sain itselleni uuden raskausteepaidankin. Tosin Lindexinkin mammaosasto on IHAN niiiiin surkia, niiin surkia, että kahdesta paidasta oli taas helppo valita. Ja silti paita maksoi melkein 18 euroa, kun ei NE olleet alennuksessa.

Onkohan hollandaisekastikkeilla mitään omia äitiysmallistoja? Siis hollantilaisilla. Minusta ainakin tuntuu, että raskausvaatteita myyvät erikoisliikkeet ovat kaikki "suoraan Rrrranskasta", eli mitoiltaan vähän pètit. Olisi ihan ehkä jeees, jos monipuolisuutta olisi tälläkin saralla...

Mutta siis kyllä tuntuu mukavilta nämä housut, jotka ei kirraa eikä purraa eikä tarvitse pitää sepalusta koko aikaa ihan sepposen selällään. Vaikka onhan nää vähän niinka hassut "valelowwaist"housut, jotka oikeesti nousee melkein kainaloon.

Kuva: täältä

Ah, ihana aurinko!

Eilinen SSK-SKK venyi aika myöhäiseksi. Puhuttavaa ja hauskaa oli. Räkätettävää riitti, eli oli ns. kannattava reissu. Menin ja join teetä kello kahdeksan jälkeen, jonka mahdin huomasi kotona. Ei tullut uni silmään.

Aamulla olin pienesti mahdoton, mutta välillä tulee sellainen olo, että nyt "mä haluuUuUUu-uuN, että mulle jutellaan jotain mukavaa ja päivä lähtisi lempeästi käyntiin. Joka ei tietenkään ole Jaakolla päällimmäisenä mielessä, kun unisena saa itsensä ylös. Joten se pieni Pikku-Myllekin sekä siis pienelle vihreälle marttyyriritarille ja tämän miniatyyrihevoiselle sukua oleva saaristolaiskänkkäränkkäakka tuli makkarin ikkunasta (tai jostain) ja pisti parasta Larin Paraskeaan. En siis minä, vaan se saaristolaisakka.

Mutta viime aikojen ilmatkin ovat olleet niin surkeat, ettei niistä ole suu vetänyt virneelle. Alkoi jo tuo ankeus ja pimeys käydä hermoille. Onneksi tänään aurinko paistaa kirkkaana silmiin. Se tekee hyvää ja sitä on niin kaivannut, kaveria aurinko.

Eilen mietin, että hassusti Lahden suunnan ystävämme lisääntyvät/jakaantuvat/perheellistyvät/saavat vauvoja, kun taas nk. Helsingin suunnan ystävämme ja piirimme ei sitten juuri lain. Nada, nicks, niente, noup, nothing... Jopa yksi Jaakon luokkakavereista mahdottomin. Ei Ossi, ei nyt sentään, mutta läheltä liippaa. Jos Ossi nyt muuttaisi ensin vaikka kotoa... ja ottaisi sen isonveljensä mukaan.

Mistälie johtuu, sattumasta tai siitä, että ...Helsingissä on huonommat markkinat. En minä tiedä.

How is it hanging?

Niin... aivan. Vauvakin voi koisia riippumatossa! Daa'Ah! Sehän on vähän sama kuin kantoliinassa (riippuen siis asennosta) tai vaan tossa sylissä, kainalossa.

Kiitokset Meerille sytykkeestä! Kaivoin lisää linkkejä ja vaihtoehtoja ja täältähän niitä ainakin löytyy.

Kuvassa vasemmalla oleva vaihtoehto olisi huokeampi ja voisihan sitäkin käyttää mm. ...niin äijälässä eikä muamalassa ole kylläkään pinnasänkyjä, mutta... josko muama ja tuhva vaikka sitten seisovat hievahtamatta paikoillaan sen aikaa, kun Tyyppi haluaa nukkua, pidellen päistä kiinni. Tai jotain.

Tuo kuvassa oikealla oleva olisi tyyriimpi, mutta sen todellakin voisi ottaa mukaan äijälään ja muamalaan, plus siis yleensäkin jonnekin missä pitäisi nukkua esim. yön yli. Tai äiteen töihin... Hmmmm...

Tälle illalle siirretyssä SSK-SKK:n tapaamisessa voin miettiä asiaa Nooran uuudessa riippumatossa! Ja siis ruotia oikein urakalla tätäkin kysymystä.

Vaavin lepopaikka

Meillä on siis se pinnasänky. Kun menin ja ostin sen. Kovin loogista, sikäli.

Mutta pinnasänky taitaa olla aluksi vähän tuu matsch, noin niinka kalipereissa. Sanovat, että vauvat eivät aina koe isoa pinnasänkyä turvallisen tutuksi paikaksi vetää sikeitä. Ja kun ei oteta sitä äityispakettia, niin ei saada siitä sitä pahvilootaa.

...Noh, Jaakko sanoi käyvänsä jossain supermercadossa hakemassa jonkun laatikon TAI, että mä kysyisin Jossulta, josko se voisi tuoda Gigantista jonkun... mikä kodinelektroniikkalaite nyt on noin keskiverron vastasyntyneen kokoinen... lootan. Mies. Ei ymmärrä.

Yritin Valtterin kirpparilla aikaa sitten osoitella sellaista vanhaa rottinkivauvansänkyä, joka muistutti kuvan sänkyä malliltaan. Mutta eiiiiii... Olin liian hölmö, menin ja jätin hankkimatta. Se olisi ollut juuri näpsä. Pyörätkin alla!

Sillä ei sitä isoa pinnasänkyä ruveta roudaamaan ympäri asuntoa. Lattiahan siinä menee pilalle ja hermot, toisekseen. Äitikin sanoi, että joku tuommoinen liikuteltava oli ainakin silloin, kun minä olin käärö, hirvittävän kätevä. Että veti vaan perässä vaikka ompelusession viereen tai minne nyt ikinä. Uskon tässä äitiä. Joskus sekin jotain tietää.

Noita kuvan Vaavi-sänkyjä voi vuokrata ja Sokevan rottinkista voi ostaa jollain kolmellasadalla... Juu ei. Liian kallis, menee yli budjetoidun. Siis pitää nyt joko mennä supermercaadoon tai jostain kirpparilta löytää. Etsivä löytää...

Kuva: täältä

Haju vs. tuoksu

Olen pistänyt merkille, että haisen. Siis tavallaan se ei ole haju, mutten ole varma onko se nyt tuoksukaan. Se on niin uusi ja itselle omituinen, ettei siitä voi sanoa.

Aluksi, tuossa päivä pari sitten, ajattelin että olen keittiössä tupeksinut jotain [lue: kaatanut päälleni jotain tai muuta vastaavaa], mutta ei se sitä voi olla (päivästä toiseen... Tai siis voisi...). Ei se voi olla mitään jälkiruokaan liittyvää sotkuiluja. Sillä ehdottomasti siitä tulee mieleen jokatapauksessa jälkiruoka.

Tai sitten kaikesta vain tulee mieleen jälkiruoka. Ihan sama mistä on kyse. Porkkana=porkkanaleivos, peruna=perunajauho=mustikkapiiras jne.

Jostain luin, että vanilja tuo mieleen rintamaidon ja siksi se on tuon mahdollisen lähteen mukaan "hyvä tuoksu ensitreffeille", sillä miehet kokevat sen primitiivisesti hyvänä tuoksuna. Josko siis selitys olisi siinä. Tämä muistikuva osui tajuntaani ennen iltapitsaa (Maire käy joka ilta iltapitsalla). Vanilja. Ja tavallaan selityskin olisi... en mä nyt sano että hyvä, mutta kaivettavissa.

Mistä kummasta sen olen mahtanut lukea, sillä toinen paikka missä muistin vaniljan tuoksua kommentoidun oli Salakuunneltua.fi:

"Mikkeli, The Body Shop

Neljä tyttöä (13-14v) tutkiskelee hajuvesiä.

Tyttö #1: Aah, tää tuoksuu tosi ihanalle. Oks tää jotain vanilijaa?
Tyttö #2: On se, anna mä ruiskasen sitä mun kaulahuiviin.

Tytöt #1, #2 ja #3 ruiskuttavat vuoronperään hajuvettä kaulahuiveihinsa, kunnes tulee neljännen vuoro. Tyttö on juuri laittamaisillaan hajuvettä, kun hän yhtäkkiä kiljaisee.

Tyttö #2: Mitä nyt?
Tyttö #4: No en mä voi tätä laittaa, ku pojat ei kuulemma tykkää vanilijan tuoksuisista hajuvesistä! Mä kuulin ku yks tyttö sano niin koulus tänää. Ja nyt mä en voi enää olla teiän kanssa ku muute pojat luulee et se haju tulee musta ja sit ne kiertää mut kaukaa!
Tyttö #3: Voi ei apua, oks se totta?
Tyttö #4: No nii se sano. Mutta mä lähden tästä nyt ostaa sitä uutta ripsaria YKSIN. Heihei haniit!"

Kuva: täältä

Äityisvaatteet

Minä olen ...kuten pappani velipoika sanoi jo 80-luvulla "komea tyttö", pitkä ja kookas. Hartiosta jää suurinosa yläosia kinkkanoiksi ja t-paidat yms. tuppaavat olemaan liian lyhyitä (ja minä inhoan, että tulee nk. napajäätikkö). Ja onhan minulla siis leveä lantio ja Annan sanojen mukaan ampiaisvyötärö (mikä on joo, liioittelua). Plus bundesliiganpohkeet...

Mutta paitojen pituuden takia olen usein ennenkin ostanut mammaosastolta esim. hihattomia paitoja, koska ovat pidempiä. Ja toisin kuin nämä "isojentyttöjenvaatteet", mammoille suunnatut vaatteet ovat ihan sellaisia ...nuorekkaita ja kivoja eivätkä tanttatelttoja.

Mutta en ole pitkään aikaan ostanut juuri mitään vaatteita, yleensäkään. Vasta nyt lempparifarkut (koska siis stretch ja malli antoivat mahalle myöten) ovat muuttuneet vähän tuskaa aiheuttaviksi. Eli että pitäisi ostaa pariksi viikoksi uudet farmaripyysat. Ehkä ostan, ehkä en. En tiedä. No on sitä ennenkin shopattu jotain, mitä pitää vain pari viikkoa (jos sitäkään).

Mutta viiden euron toppi on eriasia ostaa kappiin viemään tilaa, kun jotkut mammafarkut maksavat ...suolaisemmin. Jännä, mutta minusta tuntuu että jotenkin äityisvaatteet (muut kuin H&M:n ja kumppaneiden) maksavat enemmän siksi, että raskaana oleva nainen tahtoo jotain päällensä, epätoivoisesti. Niin epätoivoisesti, että repii rahat vaikka... mistä.

Äiti osti minulle kuvan paidan (hiekanvärisenä) Beluasta, alehintaan 20 euroa, kun alkuperäinen hinta oli ollut 79 eurorahaa!?! Jösses sentään. Jos markkahintaan haluaisimme kääntää, niin paidalla on lähdössä ollut hintaa yli 460 vanhaa rahaa. OMG!? Joku raja.

Ainahan voisi ajatella, että tulen uudelleen raskaaksi joskus ja silloinkin sitten niitä farmaripyysiä voisi käyttää. Ehkä niin nyt pitää lisämotivoida itseään. Sillä enhän minä voi perse paljaanakaan pyöriä.

Saamme vauvan -opas

Vauva-lehti tuli tänään. Heleltä (avoanoppi) tuli samaan aikaan viesti, että Vauva-lehdessä on juttu kestovaipoista, kun revin muovia lehden ympäriltä huitsin nevadaan.

Lehden mukana oli taas yksi niiiin järkyttävä opaslehdykkä (Saamme vauvan -odottavan perheen opas), että ...mä en vain kestä. Voin olla kranttu tai ihan mitä vain, mutta itseä ei vaan yhtään huvita saada tämmöistä kauheeta Wordillä tmv. taitettua ...läpyskää. Tai muutenkaan näitä "kivan lapstenkirjamaisella ja tämmösellä naivistisella tyylillä" kuvitettuja painotuotteita. Mä en ole lapsi. Mun sisällä saattaa kasvaa lapsi, mutta MÄ olen aikuinen.

Tulee koulun kalvosulkeiset tai kauheet koulukirjat mieleen ja se ei ole hyvä juttu. Toisekseen joku oikea taittaja/graafikko ja kuvittaja olisivat saaneet tästäkin oppaasta tosi hienon, selkeän ja helppolukuisen. Ja ihan yksinkertaisella otsikkohierarkiallakin. Joku ammattilainen olisi voinut tehdä tämänkin. Tehdä sitä mitä parhaiten osaa.

Mutta kun itse tekee, niin tulee just semmonen kuin tulee. Ihan kauhee.

Jokainen lapsi on yksilö

... ja siitä riippuu miten se läpipaskoo, sanoi Argus. Niii-in. Ihan tosi totta siis, en mä sitä. Mutta kauheen vaikea juuri varautua tulevaan, kun ei voi tietää kuinka kauhee Shitmaschine Tyyppi on tai millainen Huutomakkara se on tai Yöllinenkukkuja. Tai edes kuinka kauhee se on kasvamaan tai ylipäätään syntyessään jo on.

Joten sitä on vähän sillai sokko tekemään valintoja sen suhteen, monetko kestovaipat muama nyt Tyypille väsää ja kannataakko väsätä mitä kokoa ja tarvitseeko se kuin paljon lisäimuja. Kun enhän mä ole kauheesti vielä siis kerennyt käydä hiplaamassa kestovaippoja enkä toisekseen mitään vaippoja.

Pitää varautua niin moneen skenaarioon. Jos maitoa tulee omasta takaa hyvin, niin fain. Jos ei tule, niin sitten pitää olla systeemit sitä varten ruodussa. Jos se sitä tai tota, niin sitten aina tarpeen mukaan toimintakykyä ja mallia mitä lähtee viemään eteenpäin.

Mairessa oli sentään se orientaatiopuoli, että se oli kahdeksanviikkoinen, kun muutti meille. Me tiedettiin jo, että se on lähes sisäsiisti ja miten ne sisällä sanomalehteilyt pitää hoitaa ja mitä se on tottunut syömään ja vähän millainen persoona se on.

Tyypistä ei tiedetä. Se on tietenkin täysin luonnollista ja hommassa myös jännitävän mielekästä, mutta myös tietyllä tapaa... rasittavaa. Turha vatvoa kaikkia skenaarioita, kun mistään ei voi olla varma. Voi vaan toivoa, esimerkiksi että Tyyppi nukkuu 12 tuntia yössä ja herää syömään puolitajuisena vain kerran. Ja sitäkin voi vain toivoa, kaikki raajat solmussa.

Ollakko vai eikö olla 4D

Kaveri laittoi kysymyksen, että ollaanko jo oltu tai ollaanko menossa 4D-ultraan.

Tosi paljon monet siitä puhuvat ja niistä raskaanaolevista, joita me tunnetaan (2 pariskuntaa) molemmat siis ovat menossa tai jo käyneet.

Mekin sitä ruodimme ja siis eilenkin puhuimme, että pitäisikö. Ja taas päädyttiin, että ei. Ei me mennä.

Kun mitään syytä ei ole mitään tarkistaa, kun kaikki näyttäisi olevan ok ja ei nyt tahtoisi ajatella, että "jotain voisi kuitenkin olla vialla" (koska peruslähtökohtana se ei ole kaikista paras), niin...

No, voisihan se olla tosi villiä ja Tyypillekin kiva muisto ajoista, joita ei edes ehkä sitten vauvaiän jälkeen muista (yhdessä leffassa vauvat ovat jotain superälykkäitä superihmisiä, kunnes oppivat puhumaan "aikuisten" kieltä), mutta...

Me ei haluta todellakaan tietää Tyypin sukupuolta. Jotain yllätystä (ja siis paljonkin kaikkee) on kiva säilyttää ja toisekseen kun sille ei ole tarvetta (noin terveydellisesti tmv.), niin sille rahalle löytyy käyttöä vaikka Tyypin vakuutusmaksujen muodossa.

Kauhee, kun musta on tullut järkevä ja (joissain asioissa) taloudellisesti ajatteleva. Että mä jaksan todellakin odottaa Tyypin syntymään. Maltan olla urkkimatta kaikkea mitä voisi. No, maailma muuttuu ja ihminen sen mukana.

Kuva: täältä

Ulosteenkoostumus ja pari porttaria

Mielenkiintoinen teema. Monenkin mielestä. Toi uloste. Sisätautilääkärien, labratyyppien, kakkafriikkien, koiran ja lasten omistajien.

Kun testasin itseni raskautetuksi, niin ostin (SAIRAAN KALLIIN) Odottaja-lehden. Olin matkalla Lahteen, Zeta-junalla, yksin. Ja koska raitiovaunun paatuneena käyttäjänä en vielä saaristossakaan katso aikataulua, vaan menen pysäkille "koska sivistyneessä yhteiskunnassa se menopeli liikkuu säännöllisen usein", niin tuolloinkin. No Pasilan-asemalla kerkesin syödä jotain syntisen hyvää ja selailla sitä lehteä.

Lueskelin ja totesin, että olen IHAN pihalla. Termit on to-del-la omituisia (mahatuubi?! Wattaaa...?!.) eivätkä sano mitään. Tajusin, että "tää on insaid-juttu ja mä oon outsaideri". Kyse on vähän niinka mistä vain insaid jutusta (linnut, ötökät, filatelia, filologia, tuunaus, ristipisto-extreme jne.). On ne insaidjutut, termit ja ...ju nou.

No ajattelin, että "kyllä tää tästä, meikä pääsee kärryille ja messiin", joopa joo. Kun oma raskaus olikin sellaista iiiiveliä ja ...tosi monien mielestä naurettavaa "valkoistavaloa", siis kivutonta ja yrjötöntä, niin tulipa jollekin sanottua "jooo, ei mua mihinkään raskaanaolevienkerhoon ainakaan huolita". No niinka mä just aina haluaisin ihan hirveesti jotain tietyntyyppisiä ystäviä. No joo. Curen fanitus aikana aika monella kaverilla oli sellai Robert Smith -tukka, sateenkaaren kaikissa väreissä. Tai muuten vain kovin angstisia. Mutta siis SEN jälkeen. Sittenhän mä päätin perustaa tän, Blogin. Piruuttaan vaikka vain.

Jotenkin tämä "lahkolaisuus" on tosi jännä juttu. Pitäisikö sitä tuntea hirvittävää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihan kaikkien muiden raskaanaolevien kanssa? Sama kuin tunsiko sitä vaikka kaikkien teinien kesken? Ei. Tod. Tai kaikkien koiranomistajien kesken? Noup. Niinka ei tunne kaikkien steinerkoululaistenkaan kanssa, vaikka siis sehän on IHAN eri juttu (ja siis pitäisi).

Sitten tuolla jossain ihan muutamien viikkojen päässä siintää aika, josta on kuullut ...kaikenlaista. Esim, että joskus joidenkin kanssa joutuu juttelemaan (tai ainakin kuuntelemaan) juttuja, joita ei vaaaaan haluaisi. Tai siis mä en ainakaan, joka kerta enkä ainakaan kahvipöydässä tai pitkälti. Joo, ei kiitos. Onhan se luonnollista, että uusi ...asia vie mennessään. Niinka tietyn ikäiset tytöt noi hevoset ja pikkupojat tosi usein dinosaurukset. Sitten ei mistään muusta puhutakaan. Mutta kuitenkin. Jos haluaisi välillä puhua vaikka jostain IHAN muusta.

Niin kutsutut lapsettomatkaverit ovat jo alussa sanoneet: "Sit sua ei nää vuoteen..." tai "sulle on sit turha soitella..." tai "ethän sä sit lähe himasta mihinkään pitkiin aikoihin..." tai "turha varmaan ajatella mitään kahvitteluja..." tai "ei meijän varmaan kannata mitään isoja synttäreitä pitää, kun sä et kuitenkaan jaksa..." tai "sit teillä on vaan niitä muita lapsiperhekavereita..." (niin Tuli-Liekki & Chigacon Leimaukset ja kummatytöt)! HEI! Voi... fidu hei, kiitti hei! Kai sit voi lauantaisin mennä Hakiksen pappakerholaisten kaa tortsalle hengaa, mutta kyllä mä olen ennenkin jopa sille kaivannut vastapainoa.

Yhdet tuuppaa hiekkalaatikosta ulos, antaa kuukausien porttareita ja sit pitäisi pungeta sen "valkoisenvalon" kanssa jonnekin ihan oudolle laatikolle, väärän väristen lapioiden kanssa. Voisko jättää jotain liikkumavaraa?

Vesi... Eau...

Tuo pallomme täyttävä ...massa. Vaikka en olekaan edes delfiinienkouluttaja, niin veden käyttö synnytyksessä on ollut jo aikoja sitten mielessä. Ihan silloin kun siitä ensi kertoja kuulin, se tuntui mukavalta ajatukselta.

Nyt kun löysin nuo Omat suosikit - vesisynnytys, niin tajusin, että toden totta. Kätlärillä on tämäkin mahdollisuus. Hyvä tavaton, miksen käyttäisi sitä!

En ole mikään vesipetojen peto, mutta mm. VesiTemppukerhon perustajajäsen, joka hallitsee hyljekäännöksen sekä Baywatchjuoksun, suvereenisti. Pidän siis elementistä vesi.

Voihan se olla niin sanotusti hörhöä, mutta nou kän duu. Nyt ollaan jo asennoiduttu, että aihe nostetaan esille Kätlärillä ja siihen asetettaisiin tavoitteet, että mikäli kaik on ok, niin vettä käytettäisiin. Ihan juuri niin paljon kuin sitä voi.

Vaikka Steiner-pedagookisesti vauvauintikaan ei ole se parasjuttu lapselle, niin traumoja emme voi välttää. Voimme vain tehdä minkä parhaaksi koemme ja tarjota jälkipolvellemme mahdollisimman paljon hyviä hetkiä, mm. geneettisten ja kasvatuksellisten vanhempiensa kanssa. Eli vaikka vauvauintia kerran viikossa.

Onhan siinä sekin, vauvauinnissa, että lapsi tottuu siihen elementtiin vesi ja osaa olla siinä. Esimerkiksi panikoimatta.

Veden käyttö(mahdollisuuskin) synnytyksessä on minulle ainakin ajatuksen tasolla sellainen, joka rauhoittaa mieltä, koska minusta tuntuu että voisin rentoutua ja voida hyvin, ilman lääketokkuraa tai suunnattomia kipuja. MIkä myös olisi Tyypin etu ja välittyisi Tyypille asti. Melko todennäköisestikin.

No tjaaa... Let's sii. Käydään valmennukset ja tehdään henk.kohtaiset suunnitelmat ja katsotaan kortit H-hetkellä, niin voidaan tietää, varmasti.

Kuva: täältä

Vaihde on löytynyt

Jossain vaiheessa tuntui, että jonkilainen raskaushysteria saattaisi iskeä, että se mistä kerrotaan lehdissä ja kirjoissa kävisi toteen. Eli vetelisin hihasta näyttäviä ja joskus jopa pelottavia kohtauksia, jotka tempoilisivat villisti sydäntä raastavasta itkusta silkkaan raivoon.

No niin ei käynyt. Olen ollut aika helt normalt, vaikka tosin pelkkä tietoisuus siitä, että on raskaana saa pään sekaisin ja pistää ajatukset vellomaan ihan uusissa syvyyksissä ja ylipäätään vesissä. Menemään uppeluksiin niin, ettei välistä meinaa happi riittää. Kyllähän se jo ajatuksena on sitten siinä tiedostettuna ihan ...älytön ja älyttömän mullistava.

Mutta joulun jälkeen... Hannunpäivänaamuna vaihde löytyi. Ja voi pojat. Että pitää Hannunpäivänä (isäni nimipäivänä siis) Jaakon löytää se Raskaushysterian pääkytkin. Ja se kytkin olikin sitten herkällä aika monta päivää. Nyt minusta tuntuu, että olen saanut siihen kontrollin. Mutta ...niin, nyt sitä ei tarvitse ainakaan enää etsiä.

Toisaalta olen muutenkin melko... niinkuin Sirkka-mummo niin ylpeästi sanoi "kunnon karjalainen", että oksat pois ja metsää pinoon, jos se pultti lähtee irtoamaan. Ja sitten jos periaatteiden tasolla liikutaan, niin kyllä se voi irrota kuin rasvattu ja kunnon kierteellä. Tuli ja leimaus.

Tapoihini ei tosin kuulu hakeutua vaikkapa kauppaan riehumaan ja purkamaan fustraatiotani. Yritän toimittaa paketin kuin Suomen Posti, aina perille. Vain kerran olen vetänyt paviaaninpersuspunakilipääkohtauksen asiakas-minänäni Bilian sedälle puhelimitse.

Mitäs alkoi tytöttelemään minua, joka olin liisingautolla Saksassa ja saksalaiset Renöööhuoltajat kysymysmerkkeinä edessäni ja mm. yksi ylimääräinen autontupakinsytytin kädessä (joka löytyi moottoritilasta), lailla akkua, koska vuosihuollossa ei oltu akkua tarkastettu (se oli syöpynyt kiinni ja nesteet haihtuneet jonnekin otsooniin)... vaikka se sitten oli siellä ukon listassakin, viimeisenä. Ja ukko valitsi ratkaisumalliksi tytöttelyn. Virhe. Vir-he. Silloin olin kieltämättä ylpeä itsestäni. Onneksi ei oltu naamatusten.

Eli isän pitää ihan itse nyt keväällä viedä autonsa huoltoon. Se on kait varmempaa niin. Kun merkkiliikkeiden huolloista ei oikein tuppaa mennä vannomaan. Ihan liian monta kertaa on todettu... ettei vaan voi.

Placenta - Istukka

Sain kuin sainkin taas tosi vilkkaasti paluumeilin Veripalvelusta, koskien sitä iänikuista istukkaasiaani. Plus sain lisävalaistusta yleensä koko asiasta...

"Aloitimme toimintamme Naistenklinikalla v. 1998 ja vv. 2001-2003 toimimme myös Kätilöopiston sairaalassa. Harmiksemme emme saaneet määrärahoja jatkaa KOSilla, joten toiminta siellä on ollut keskeytyneenä nyt tuon kolmisen vuotta.

Tuon kolmen vuoden tauon jälkeen on siellä varmasti monia hoitajia, jotka eivät muista enää asiaa eivätkä ole näin ollen osanneet Sinulle kertoa asiasta.

Neuvolat olivat tiiviisti myös mukana vv.1998-2003 istukkaveren luovutusasiassa, mutta koska lopetimme KOSilla, teimme päätöksen, ettemme enää toimi neuvoloitten kautta. Tämä johtui siitä, että pyrimme olemaan mahdollisimman neutraaleja synnytyssairaalan valinnan suhteen koskien äitejä.

Tuolloin saivat vain Naistenklinikalle synnyttämään aikovat äidit ensimmäisen ultraäänikutsun myötä ilmoittautumislomakkeen.

Ilmoittautuminen käy hyvin suullisesti tai kirjallisesti. Esimerkiksi silloin, kun tulet synnyttämään, riittää hyvin se, että kerrot hoitavalle kätilölle olevasi istukkaverenluovuttaja.

Meitä kätilöitä on tasan kaksi, ja olemme joko molemmissa sairaaloissa tai kahdestaan toisessa sairaalassa, tilanteesta (=synnytysten määrästä) riippuen. Iltaisin tai öisin meillä ei myöskään ole mahdollisuutta kerätä istukkaverta, eikä perjantaisin, mikä taas johtuu Veripalvelun laboratorioiden päivystysluonteisesta työstä lauantaisin.
Ilolla otamme vastaan kaikki, mitä voimme kerätä, mutta olosuhteet rajoittavat, valitettavasti.

Ilmoittautumislomakkeita saa myös KOSin äitiyspoliklinikalta.

Lähetän Sinulle postitse lomakkeen, ja jos haluat, voit palauttaa sen mukana olevassa vastauskuoressa Veripalveluun tai tuoda mukanasi seuraavan kerran äitiyspoliklinikalle tullessasi - tai synnyttämään tullessasi."

Miksei tämmöiseen löydy määrärahoja? Siis kun nyt voisi kuvitella, että löytyisi. Ja eikö niitä voisi jostain RAY:stakin löytyä? Moni pieni virta... Vai onko kukaan edes sieltä hakenut? Tai mistä ikinä. Kun kaiken maailman "paras-entinen-hiihtäjä"palkintojakin riittää mitä 5x20.000 eurorahaa jakaa tuosta vaan, niin jotenkin... Voisi tälläisestä olla urheilullekin hyötyä (vaikka jotain uusia hemohes-tuotteita).

No kysyin sitten vielä, että mitä sille istukalle tapahtuu jos sitä ei ilmoita haluavansa luovuttaa.

"Kysymykseesi istukan hävityksestä - kaikki istukat toimitetaan biologisten jätteiden tavoin samaan paikkaan, eli me keräämme istukasta vain siihen jäävän ylimääräisen veren ja sitten istukka toimitetaan tarkastuksen jälkeen yhteisesti hävitettäväksi, sairaalan normaalin käytännön mukaisesti.

Lähetän Sinulle postitse ilmoittautumislomakkeen, jossa kerrotaan myös se, että jos keräys ja prosessointi (solujen erottelu) onnistuvat, teemme äidille terveystietokyselyn osastolla ennen kotiinlähtöä ja otamme uudestaan neuvolanäytteet :) - kyselyyn on yleensä mennyt aikaa noin 10-20 minuuttia.
Istukkaveriyksikkö säilötään nestetyppisäiliössä, jossa se vaurioitumatta
odottaa saajaa.

Tärkeää on myös mainita, että syntyneestä lapsesta ei oteta mitään näytteitä missään vaiheessa."

ELI: Se heitetään turhana pois. Mä niin arvasin! No toivottavasti Tyyppi tulisi silleen hyvin, toimistoaikana, että istukka saataisiin talteen. Tiedän tyhmempääkin. Ja turhempaa.

Kuva: täältä

Tyypille nimi

Maanantaina on piiiitkään odotettu SSK-SKK:n (Salaistenkirjoitustenkerho) tapaaminen, Backom-Tölössä. Ne, joille SSK-SKK on vähän tuntemattomampi käsite, niin se on suljettu kerho, joka tapaa säännöllisesti.

Alussa on kahvia ja pulla tai teetä ja pikkuleipiä (jouluna glögiä ja pipparskakoja), ei koskaan (never evör) alkkomahoolia, jutustelua, kuulumisten vaihtoa.

Sitten siirrytään varsinaiseen ohjelmaan. Valitaan kolme aihepiiriä. Kaksi on vakiota kylläkin (meillä TTN, eli Tänään, Tässä ja Nyt sekä Viime aikoina), niiden tarkoitus on luoda ajankuvaa ja tehdä muistiinpanoja sen hetkisistä henkilökohtaisista fiuviksistä, eli fiilareista. Kolmas on Ajankohtainen. Se valitaan jokseenkin siten, että kaikilla on asiasta mielipide (Länsimetro, Anna Politkovskajan murha, tai vaikka valtion ja kirkon suhde).

Kun kaikki ovat saaneet puratttua tuntonsa paperille, paperis talletetaan erityiseen piiloon, jemma nimiseen piiloon. Sieltä ne otetaan esille puolenvuoden kuluttua ensimmäisestä kerhon tapaamisesta. Tietenkin jos kerho jatkuu, niin silloin voidaan ottaa aina yksi satsi kerrallaan.

Sitten ne luetaan. Ja joku ehkä toimittaa niistä kirjan, ainakin omien sanojensa mukaan.

Meillä on SSK-SSK:ssa (lyhenteet eivät ole meidän vahvuus, mutta intohimo kylläkin) neljä varsinaistajäsentä, yksi nelijalkainen sihteeri ja virallinentarkkailija (Maire) sekä kaksi piilojäsentä (Tyyppi ja Annikan Bebis). Tosin Annikan yhdessä ultrakuvassa Bebiksen kanssa siellä kohdussa oli minusta ihan sellainen krokotiili, mutta se Kroko voi olla vaikka salapiiloextrajäsen. Eli meitä on yhteensä 8 jäsentä, mutta vain neljä tekee merkintöjä.

SSK-SKK perustettiin osin alunperin myös siksi, että olisi tosi fantsua saada Tyypin ja Bebiksen odotusajoilta ns. päiväkirjamerkintöjä, joissa olisi yleistäkin höpinää. Noin niinka neuvolamerkintöjen lisäksi. Ja toisekseen hyvällä syyllä nyt höpöttelyt ja kaffittelut on aina paikallaan.

Niin siis. Maanantaina Norppa lupasi, että Tyypille katsotaan vähän nimeä numerologian kirjaa apuna käyttäen. Juu, juu. Onhan se nyt hyvä tietää! Ensin tietenkin selvitetään numerologian kirjasta omat nimet. Herranjestas, joku tärkeysjärjestys.

Sillä kyllähän se nyt vaan on mielenkiintoista ympätä kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto yhteen. Nimien historiallinen ja kulttuurinen merkitys, mielleyhtymät ennen ja nykyisin, kaikki mahdolliset horoskoopit länsimaalaisesta itämaiseen, puu- ja eläinhoroskooppeihin. Ja sitten kun siihen sekoittaa numerologiat ja ties mitkä kaikki, niin voi vapaasti olla juuri Se Kuka On. On mistä valita.

Mutta kuten eräs Varsinais-Suomessa ehdolla oleva nuori... nuorehko mieskansanedustajaehdokas sanoi: Juu, kyllä fennomaaniset nimet on parempia.

Istukkaverestä...

...kantasolusiirteitä on otsikkona Veripalvelun Ytimekäs - Luuytimenluovuttajarekisterin jäsenlehden pikkujutussa. Siitä muistuikin mieleeni, että olen hukannut istukkaverenluovutuspaperit muuton yhteydessä tai jälkimainingeissa.

Laitoin (taas) Veripalveluun meiliä. Uskon saavani uudet paperit, ennen Tyypin tuloa. Koska neuvolassa tästä ei osata oikein kertoa eikä todellakaan Kätilöopistolla asiaa ole otettu puheeksi ja jos olen itse ottanut, niin vain yksi kätilö ylipäätään tiesi, että istukkaveren kerääminen on taas aloitettu ja vaikutti siitä kiinnostuneelta.

Syytä olisi.

Kuva: täältä

Kuis päin?

Sitä synnyttäisi? Varmaan siis taas IHAN liian aikasta miettiä koko asiaa, mutta mietimpä kuitenkin. Sillä osuipa kohdalle tämmöinen sivustokin, missä synnytysasennoista juuri kerrotaan.

Ja toisaalta onhan se ihan hyvä miettiä, kun tietää sen hetken kuitenkin koittavan, ennenmmin tai myöhemmin. Kuitenkaan tuskin juuri laskettunapäivänä.

Ja minua ahdistaisi, jos olisi vain yksi sallittu asento. Siinä on jotain samaa kuin koulun liikuntatunneilla, kun opettaja ei vaan uskonut ettei se joku tietty venytys vaan tuntunut missään, vaikka olisin työntänyt pään lattiasta läpi. Onneksi Risto-setä sitten näytti pari venytystä mitä nyrkkeilijät suosii ja jo löytyi venymäkohtia.

Ja kun muutenkin olen tässä jo hitusen miettinyt [lue: rehellisesti panikoinut], että "mitäs helevettiä sitten, jos Tyyppi syntyykin paljon ennakkoon? Mitä jos ei olla keretty edes niihin valmennuksiin? Mitä jos ollaan käyty vasta vaikka ekassa?".

Eli mitä jos henk. kohtaistasynnytysohjelmaa ei ole tehty, ei olla tutustuttu Haikaranpesään ja ennen aikojaan synnyttjä edes sinne pääse, niin sittenhän sitä vedetään ihan kylmiltään. Ei perskuta rallaa! Ja kerran synnytyssairaalaan ei Haikaranpesän mukaan ennen valmennuksia pääse edes tutustumaan, niin... Jotain muuta tarvitsee siis keksiä.

Noista asennoista mä en osaa nyt enkä varmaan päivääkään aikaisemmin sanoa muuta kuin, ettei mun polvet tykkää tosta polvillaan olosta (mulla kun on sellaista epätasaisuutta polvilumpiossa ja kuulantyöntö ja moukarinheitto on siksi kans kielletty), vaikka mistä mä sitäkään tiedän. Eli sitten sillä siunaamalla hetkellä tarvis vaan päästä kokeileen, että mistä asennosta se Tyyppi parhaiten pääsee putkesta läpi, kohti valoa.

Mutta mä ajattelisin, että sellai kuulantyöntäjän/moukarinheittäjän huuto olisi tosi hyvä siinä tilanteessa kylläkin...