Raskaushystéria

"Onko tää ihan niinku oikee termi vai oletko sä niinku ihan itse (taas) keksinyt tän?" – Anna. Voi olla että on, voi olla että olen. Se on vähän niinkuin kumpi oli ensin muna vaiko kana.

Ja mitä se sitten edes on? En minä vain tiedä. Ainoa asia minkä koen tietäväni on, että sille on ihan mahdollista pärähtää päälle.

Se on kuin jokin katkaisija/namiska joka toimii miten sattuu. Se voi mennä ihan siis itsestäänkin päälle. Joskus se ei mene millään, mutta toisinaan sitä ei meinaa saada pois päältä. Joku voi vahingossa hipaista katkaisijaa ja ...OIH!

Se on vähän niinkuin Tohtori Sykeröstä, muttei kuitenkaan. Siinä on jotain Hyacinth Buckéta, Bree Van De Kampia kuin myös Dame Ednaa. Mutta kaikesta huolimatta siinä on piirteitä myös Kumman kaa-ohjelmasta. Siis ja nyt ei voi sanoa, mikä on niinkuin hyvä ja mikä vähemmän pelottavaa.

Edit: Tajusin mikä siinä (raskaushysteriassa) on pelottavaa. Se on vähän niinkuin se juuri nytsillään tv:ssä pyörivä Beroccan tmv. mainos, jossa se oranssi olio kulkee sen naisen kintereillä ja kertoo katsojalle olevansa "hänen (Siis naisen) henkinenvireys" ja lopulta ottaa naisessa vallan. Se on se.

Kuitenkin on niin, että sen (raskaushystérian) olemassa olo on todettu ja sitä mahdollisuutta ei pidä mitenkään väheksyä tai yrittää kieltää. Siis etteikö se olisi piilevänä tuolla jossain. Aivan kuten Arlan slogan tapasi sanoa: "Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä". Ja joskus sen lehmän raskaushystéria-katkaisija vain menee sekaisin.

Iso vatsa

Jaakon pyynnöstä luin illalla neuvolasta saatua kirjasta, kohdan: 22. viikko. Tosin Jaakko kysyi vain löytyykö kirjasesta tieto Tyypin pituudesta, mutta koska ko. kirjanen ei ole tekstimäärältään päätä huimaava (vaikka omat osiot ovatkin äidille ja isälle) luin koko viikkokertomuksen.

Äidille osoitetussa kohdassa todetaan mm. näin: "Haluavatko kaikki koskea vatsaasi? -- Joskus tuntuu, että odottavan äidin ISO vatsa kuuluisi ihan kaikille. --" Siis ei minulla ole ISO vatsaa. Tämä kumpu on jotakuinkin samanlainen kuin joka joulu, kun on ahtanut itsensä täyteen erilaisia blini-, siika, yms. herkkuja.


Vaikka kyllä vatsanseudulla on tapahtunut muutoksia, mutta se on enemmänkin melko henkilökohtaista. Sen huomaa housujen ja hameiden kanssa, paidat eivät oikein enää toimikaan (ovat liian lyhyitä tai mitä ikinä). Ja kyllähän Manna totesi, että "nyt Se alkaa jo näkymään", mutta eipä Sitä kukaan lauantaina hokannut päältä päin, kun oltiin Andersin syntymäpäivillä. Se oli Pommac, joka paljasti asian. Tai no ei oikeasti. Eräs ei olettanut minun olevan oikeasti raskaana, vaikka join alkoholittomia. Mikä on oikeastaan kamalan jees.

Tai sitten tämä on nyt sen kokoinen ja muotoinen, että useimmat ajattelevat, että olen levinnyt ja minun tulisi kiinnittää keskivartaloseudun lihavuuteen huomiota, koska kakkostyypin diapeteksen riski kasvaa. Tai sitten sitä ei vaan hokaa.

Ja onhan se niin, ettei tämä ole mikään katastrooof. Ainoa asia mikä pistää miettimään on vatsan mittaus neuvolassa. Kun Annikalta ensimmäisen kerran kuulin miten vatsa mitataan, olin hieman hämmästynyt. Pystysuunnassa vatsan yläosasta alaosaan. Anteeksi mitä? Jotain minäkin olen matematiikan tunneilta oppinut. Eihän niin tilavuus läheskään selviä.

Toisekseen olen ennenkin kuullut puhetta siitä, että kohtu voi olla enemmän tai vähemmän edessä tai takana. Ja oletan, ettei neuvolantätien mittanauha vatsan päältä pysty mittamaan sitä seikkaa. Noh... pitää ehkä käydä ihan omakustanteisesti vaikka yksityisellä, jos kerran Laajasalon neuvolassa ei ole ultraa...

Olipa kerran lehdessä

Noin vuosi sitten, jos sitäkään. Juttu nuoresta naisesta joka meni terveyskeskukseen olikohan selkäkipujen takia. Siellä hän kuuli, että kyse olikin synnytyksestä. Ja 11 minuutin kuluttua naisesta oli tullut äiti.

Melko hurjaa, sanoisin. Ja ilmeisen epätavallista. Ettei tämä äiti ollut huomannut olevansa raskaana. Oli huomannut , että on vähän tullut painoa lisää, mutta ei sanottavasti. Työ fysioterapeuttina (tmv.) oli jatkunut ihan tappiin asti.

Mahtoi olla merkillistä. Ja olla aika pitkälti. Tämä äitihän ei ole oikeutettu äityispäivärahaankaan eikä äityispakkaukseen. Vaikka luulisi, että juuri hän tarvitsisi nopeasti "aloituspakettia".

Ihan vaan koska homma ei mennyt ns. miten pitäisi. Mutta miten usein tällaista edes sattuu? Eli kuinka tavatonta olisi tehdä poikkeava päätös? Ja onko oikein ja oikeudenmukaista rangaista tätä naista, äitiä jättämällä hänet pois myös äityispäivärahan piiristä?

Maanantaina lähtee käyntiin allekirjoittaneella raskausviikko 22, eli ollaan +- puolessa välissä rojektia. Jos oikein pullistelen, niin saan vatsani näyttämään isommalta kuin se onkaan. Nukkumisen kanssa on hakemista, mutta herään usein lähes mahaltani. Siinä uni maistuu ja se tuntuukin hyvältä nukkumisasennolta. On ollut aikoja, jolloin kuukautiset ovat olleet poissa kuvioista, kun on ollut huono yleisvire yhdistettynä stressiin ja mm. univaikeuksiin. Ja sekin on ihan helt normalt, ettei kuukautisia ole muutamiin kuukausiin. Sitä sattuu.

Mietin vain, että eihän sitä aina asiat mene niin kuin "niiden kuuluisi" mennä. Ei kaikki ole niin normia. Kuinka osaamme ymmärtää sellaista mikä ei vastaa kuvamme siitä, miten jonkin kuuluisi olla ja mennä? Olipa kyse sitten mistä vain.

Millon tää olis?

...niinku raskaana?

Nooran äidin, Sannan, Jonnan, äidin ja kaikkien kyselyihin on hassua vastata. "Siis ei mitään mainittavaa, kerrottava. Mä voin ihan normaalisti, siis hyvin. Ei näy..." tai vähän pöllistyneenä "Noh... siis niin joo (tää raskaana oleminen), joo. Ihan hyvin".

Anna sanoi lauantaina Nasulle (viis vee), että "Tarkkaile nyt tota Hannan vatsaa, niin voit sitten ens kerralla verrata onko se kasvanut".

Kerkesin jo ajattelemaan, että helvettiäkö mun vatsa nyt lihoo viikossa tai edes kahdessa! Ennen kuin taas muistin, että niin siis joo, kun siellä on Tyyppi, mähän olen raskaana.

Nasu katsoi naamaansa rutistaen Annaa ja mua, kun Anna jatkoi: "...niin kun siellä on se vauva" ja totesi "ai jaaa vai", epäillen selkeästi koko läppää. Tiedän niin mitä Nasu ajatteli: Noi huijaa.

Mies ja ääni

Nyt kun Tyypin korvat ovat kohillaan ja kuulla pitäisi, niin soitin aamulla omaa vanhaa (tosin muovista) ruskeaa soittorasiaani vatsan päällä. Jos sillä aloittaisi jokaisen aamun, ajattelin.

Sitten katselin Vesa-Matti Loirin naamaa NYT:issä. Anna sanoi yksi päivä, että Ivalo (Loiron uusi levy) kuullostaa vähän siltä "kuin mies olisi syönyt, juonut ja röökannut äänensä". Minusta ja Jaakosta Loiro on hieno mies. Mies jolla on hieno ääni.

Pienenä en pitänyt Uunosta niinkään. Toisin kuin Nasse-Sedästä, Pier Kuselasta ja Tyynestä. Iso mies sukkahousuissa on tosimies. Samalla minua hämäsi (kuten niiiin moni asia) se, että Loiro oli laulaja ja huilisti. Se oli osin psykedeelistä. Siis minusta.

Tänään päätin tuossa, että käynpä hakemassa levykaupasta lisää Loiron levyjä. Ihan vaan että Tyypille voi niitä soittaa.

Kuva: täältä

Haikaranpesä

Kas niin. Ei sitä ihan tunareita olla! Heti jo yhdeksältä muistin soittaa Kätilöopiston Haikaranpesään! Ja pääsin vieläpä sen enempää jonottamatta läpi. Vaikka käsittääkseni maalis–huhtikuu on sitä nk. sesonkia. No meillä on nyt nimi listalla.

Ennigeis. En ole ihan nyt perillä siitä, että kun ensisynnyttäjille Haikaranpesä tarjoaa 2 kertaa valmennusta ja kuitenkin tuolla puhutaan teemaryhmistä (erilaiset ryhmät ovat nyt omassa piirissäni tosi in ja pop, kuten esim. SKK tai SSK eli siis SSKSKK), niin mahtavatko ne olla sitten jotain eriryhmiä eivätkä kuulu näihin kahteen kertaan. Vai siis Jaakko menee johonkin miesten, eli isien ryhmään ja mää joutusin jonneni akkojen vertaisryhmään. Eikö asioita voisi ruotia yhdessä?

Haikaranpesässä tehdään synnytysohjelma, joka jää "sairas"kertomuksen liitteeksi, että voidaan katsoa sieltä sitten mitä on toivottu ja mitä ei. Tämä on minusta huippu hienoa ja tärkeää.

Haikaranpesässä on vielä sekin hieno homma, että sitten sinne omaan huoneeseen mahtuu koko humusakki vierailulle ja kälättää saa estoitta.

Venyy ja paukkuu

Nyt on vatsa alkanut jopa näkyä, tietyissä vaatteissa ja etenkin saunassa. Näytän varmasti buddhalta, mutta Jaakko ei käytä tällaisia kuvaavia ilmauksia, vaan on vihjailevampi "Nyt toi on kyllä kasvanut".

Myöskin vatsan seudulla on lähes päivittäin venymisen tunnetta. Jos nostaa esim. Mairen lattialta, niin saattaa kirpaista (D'oh!). Pitäisi nostaa kuin nostokurki, hitaasti. Asia, jonka kyllä muistaa, kun jotain on ensin kaappaisut ylös.

Eilen kävelyllä piti välillä ottaa happea. Vatsassa tai missälie liitoksissa tuntui hieman omituiselta, noin mitä yleensä on normaalitilassa tottunut kokemaan. Olen ottanut käyttöön myös asennon, josta mm. Anna alussa pottuili, eli kädet alaselkään nojaten ja vatsa eteenpäin työntyen. Siinä ei ole mitään pottuiltavaa, se on justiinsa hyvä asento! Henki kulkee ja jotenkin vain siinä on hyvä olla.

Kuva: täältä

Kahden päivän darra

Siitä(kin) saattaa huomata olevansa raskaana, että älytön valvominen käy todella voimille. Perjantain ja lauantain valvomisien jälkeen (vaikka lauantaina tuli otettua parin tunnin päiskärit) oli olo sunnuntaiaamuna ihan räjähtänyt. Kuin joku olisi asentanut magneetin päähän ja vastakappaleen... ties minne. Silmät olivat ihan tillintallin eikä sunnuntai päivästä meinannut tulla mitään. Vielä maanantaiaamuna olo oli jokseenkin sekava. Vasta puolen päivän jälkeen ajatus alkoi juoksemaan.

Perjantaina sen huomasi jo, ettei vaan jaksa valvoa. Saatika vääntää hieman huppelissa olevien kanssa askartelupaskarteluista tai siitä kenellä on parhain käsiala. Koska, kaikki poikkesivat aiheesta ja siinä sitten aina vaan kesti. Jaakko olisi vielä yhden aikaan halunnut mennä autopesuun. Yöllä, kyllä. Ja siitäkin vänkättiin.

Ja koska olen pöljäke, niin lauantaiksi oli juhlavaatteiden kanssa tarjolla vain yhdet kengät, ne korkeimmat korkkarit (tietty), joissa jalat nyt menevät muulloinkin hajalle. Mutta minkäs teet, ei ollut sitten vaihtoehtoja.

Sekin on kyllä muuttunut, nimittäin tasapaino. Piste on jossain mistä sitä saa hakea. Onneksi en sentään pyllähtänyt pepulleni, kun otin kirkossa kuvia. Siihenkin olin, henkisesti varautunut. Summa summarum. Illan päätteeksi jalat olivat päkiöistä niin tulessa, että kytkimen käyttö tuntui kidutukselta, polttoraudalta. Onneksi oli viehättävä ilta ja hauskoja juttuja. Hauskat jutut ja mielenkiintoiset ihmiset piristävät tilaisuutta kuin tilaisuutta.

Jäi Vaunujen katselmuskin sunnuntailta ensikertaan, koska joku koetti hipsiä Chigacossakin salaa olkkariin nukkumaan, vain sillä seurauksella että jäi kiinni. No, Stockalta en ainakaan osta vaunuja (jos nyt uusia ostan), sillä jos kolmelta myyjältä ei liikene allekirjoittaneelle aikaa niitä vaunuja esittelemään, kun kuitenkin kymmenen minuttuuttia niitä siinä ihmettelin ja renklasin, niin kyllä on Stockan palvelutaso laskenut.

Asiantuntemusta

Enhän mä mitään muistanut, soittaa ja ilmoittautua Haikaranpesään. No ensi keskiviikkona sitten taas. Uusi yritys. Noo, käytiin Mairen kanssa katsastamassa missä terveyskeskus sijaitsee, ettei me nyt ihan totaalitotaalitunareita olla.

Tänään ja jo yöllä on vatsanseuduilla tuntunut jotain. Sitä voisi varmastikin kuvailla juuri siksi "kohdun kasvuksi" ja mitälie liitosten venymiseksi. Mutta ei se mitään epämiellyttävää ole. Yleensä ei vain ole ollut tapana tuntua tämmöistä.

Yöllä totesin Iikkeasta ostamani puikulatyynyn erinomaiseksi unikaveriksi. Se on sellainen höyhenversio, eli raskaampi malli niistä kahdesta, joita Iikkeasta saa. Siihen on hyvä nojata puoliselällään nukkuessaa sekä kyljellään ollessa tukeutua, ettei repsahda vatsalleen. Olin kaukaa viisas, kun tämän hankin jo kuukausia sitten.

Viikonloppuna pitäisi mennä katsastamaan Armaanin bestiksen Onnin vaunuja. Onni kun muuttaa ihan toiselle mantereelle eikä siellä ole tarvetta ihan pakkasen kestäville hyökkäysvaunuille. Mutta se on vähän sama kuin menisin katsomaan lypsylehmää, peltotraktoria tai syvänmeren sukellusvenettä. Ei ole noita vertailukohteita. Ei tietämystä.

Joidenkin mielestä Brion tai Emmaljungan yhdistelmävaunut ovat ihan todellisia Mersuja, mutta toiset sanovat että yhdistelmät eivät vedä vertoja kunnon vaunuille ja kunnon rattaille. Diipisdaapis. Mäjen niin tajuu.

Tosin yksi näkemys minulla on. Rengaskoko ja -malli saisi olla sellainen, että sillä pääsisi huonomminkin aurattua katua pitkin, eteenpäin.

Salaraskaus - Salasikiö

En ole ihan varma, mutta tältä varmaan Mariastakin (siitä neitsyestä) tuntui, kun Jesse vaan "niinku syntyi".

Olen yrittänyt mm. illalla rauhoittua ja "kuulostella" Tyyppiä. Mutta onko se poreilu ihan vaan närästystä vai mitä, niin... Ei siellä mitään kovin ihmeellistä ole tuntunut. Piimä joka tapauksessa rauhoittaa närästyksen sekä Tyypin.

Siksi on mukava päästä ultraan. Näkee, että on siellä ihan oikeasti Joku. Tämä ei ole huonoa pilaa eikä edes mielenhäiriö.

Kamalasti Tyyppi oli viime näkemästä kasvanut. Ihan ihmisen mittasuhteisiin. Siellä se nökötti, nenu. Pystyssä kuin karvaisella Maire-siskolla. Omituista katsella toista, kun se on omassa vatsassa. Kuulemma liikkui ihan hyvin ja kaikki näytti olevan ok. Ei mitään ihmeellistä eikä mullistavaa.

Selvisi, että istukka on ihan edessä, joten ei sitä Tyyppiä ihan heti tunnekaan. Kuvaruudulta näki, kun se veti polvella suoraan istukkaan, kuin joku vapaanyrkkeilijä. Ei sääntöjä. No, josko Tyyppi sitten pääsisi heti Ringside Clubin jäsenenksi ja vaikka hallitukseen.

Kävimme yksiksemme Tyypin kanssa siellä Kätlärillä. Jaakolla oli työvelvoitteita (ne on aina niin tyl-siä). Minua alkoi melkein huvittamaan, kun kaikki (pariskunnat) katsoivat jotenkin minua. Ihan kuin "voi toista, sillä ei varmaan ole miestä". Saatoin kuvitella tai jotain, mutta siltä se tuntui.

No kätilöt olivat ok. Varsinkin ennenaikaisensynnytyksen esto -tutkimuksen kätilö. Hän oli nähnyt jo viime viikolla SPR:n henkilökunnan hakevan istukkaluovutuksen Kätläriltä ja sanoi, että se on hirvittävän hieno asia, että istukkaverta voi taas Kätilöopistolla luovuttaa.

Toiselle kätilölle tuli sitten höpötettyä ihan puutaheinää ja muutama vesiperä: "On tää outoa, että joku kasvaa vaan tälleen huomaamatta mun sisällä. Kyllä mä ihan ymmärrän mistä kaikki Alien-elokuvien ja muiden tekijät on saaneet inspiksensa, on toi ihan omituisen näköinen. Mikä toi loisteputkivalon näköinen on sen pään ympärillä? Ai luuta, joo joo. Kaverin kanssa todettiin, että mulla on vähän niin kuin koiran raskaus. Niin kun tää ei vielä ole tuntunut missään, että josko sitten vikat kolme kuukautta... En mä mitään tunne, liikkeitä siis. On toi hassua, että se on jo ihan ihmisen näköinen..."

Keskiviikkona olisi sitten Haikaranpesään ilmoittautuminen. Muista hoitaa.

Kasvatuksesta

Maire-koiran Antti-kummasetä on kaikessa nihkeilyssään niin kovin herttainen. Onhan Antti mennyt kihloihinkin, suurimman osan hämmästykseksi. Antti on salaherttainen. Mutta vastuullisena Maire-koiran kummasetänä Antti on jälleen kantanut kortensa kekoon, nyt myös Tyypin kasvatuksessa tai ainakin sen suunnittelussa.

(Antti, sä voit kommentoida ihan julkisestikin. Kun nää on ihan hyviä juttuja. Siis itse lisätä kommenttisi.)

> Onko nk. lässytys pahasta lapsen puheen ja siis ensin äänenmuodostuksen kannalta?

Lässytys on ennen kaikkea lässyttäjän puheen ja äänenmuodostuksen kannalta pahasta.

> Meillä on koira, jota lellitään, mutta joka elää kunnon kurissa. Yritämme painottaa kehumista emmekä halua huutaa naamapunaisena edes koiralle. Meistä tuntuu, että sama hyvien tekojen kehuminen ja painottaminen/pointtaaminen olisi lapsellekin hyvä? Onko näin?

Ennen kuin ryhdyt soveltamaan koirakoulussa opetettuja asioita lapsenkasvatukseen haluaisin antaa sulle vähän syventäväää materiaalia. Liitteenä kuvia Skinnerin laatikosta, jonka voit helposti rakentaa vaikkapa vaatehuoneeseen sekä muutamia linkkejä ja otteita eri behavioristien teorioista ja tekniikoista.

John Watson:
Watson uskoi ihmisen olevan syntyessään "tyhjä taulu" (tabula rasa, lat.), ja koko persoonallisuus on ehdollistumisen tulosta. Yhdeksänkuukautisen Albertin lisäksi koetilanteessa oli valkoinen kesy hiiri. Aina, kun lapsi kurotti hiirtä leikkiäkseen sen kanssa, hänet säikäytettiin metallisella kolahduksella. Hänen ehdollistunut pelkonsa hiireen laajeni pian kattamaan myös muita valkoisia ja karvaisia asioita: angorakanit, turkit ja tiettävästi myös valkopartaiset miehet pelottivat Albertia yhtä lailla. Albertin myöhemmistä vaiheista ei ole tarkempaa tietoa, toiset huhut kertovat lapsen olleen loppuikänsä neuroosien vallassa, mutta psykologit olettavat, että ilman toistoa vahvatkin ehdollistumat lientyvät jokseenkin helposti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Behaviorismi

Pavlov:
Pavlovin teorian mukaan opetuksen (tarkemmin sanottuna ehdollistamisen) keinoin voidaan valitulla ärsykkeellä saada aikaan yksilössä toiminta tai reaktio (responssi), joka ei kuulu ehdollistetun (opetetun) yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pavlovin_teoria

B. F. Skinner:
...was an American psychologist and author. He conducted pioneering work on experimental psychology and advocated behaviorism, which seeks to understand behavior as a function of environmental histories of experiencing consequences. He also wrote a number of controversial works in which he proposed the widespread use of psychological behavior modification techniques, primarily operant conditioning, in order to improve society and increase human happiness; and as a form of social engineering.

http://en.wikipedia.org/wiki/Skinner_box
http://en.wikipedia.org/wiki/B.F._Skinner
http://en.wikipedia.org/wiki/Behavior_modification

Motivaatio:
Ilmiselvin motivaation keino on kiristäminen, jossa kivun tai muun negatiivisen seurauksen välttämisellä on välitön vaikutus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Motivaatio

Kiitokset Antille. Näistä on hyvä jatkaa ja näitä on hyvä käyttää.

Nousseita kysymyksiä

...Itsestäänselvyyksiä, omituisuuksia, kummajaisia ja ihan hölmöjä. Osa on vanhoja kyssäreitä ja osaan on vastauksetkin. Osaa en enää edes jaksa miettiä, mutta kaikki on nyt tässä, kun kerran ne olen jonnekin kasannutkin.

- Onko ok, jos lapsi kylässä nukkuu vaikka ko. perheen sängyssä tai sohvalla nokkaunet? Siis muualla kuin kotonaan.

- Jos nukuttaa lasta parvekkeella, niin riittääkö koppa tms. ja säähän sopivat varusteet?

- Pitääkö lapsi nukuttaa aina täydessä hiljaisuudessa?

- Pitääkö lapsi nukuttaa vauvana/taaperona kerran päivässä ulkona?

- Voiko lapsen antaa nukkua (jos se itselle siis vaikkapa aikataulullisesti sopii) milloin lasta nukuttaa? Vaikka kaupan kärryissä.

- Milloin lapsen kanssa voi mennä saunaan? (Saunaseuran pj sanoi telkassa tmv., että riippuu lapsesta. Ei kuumaan eikä pitkäksi aikaa, mutta voi. Itse kävi 5 vrk ikäisenä.)

- Milloin vauvauintiin voi/pitää ilmoittautua? Voiko uimahallissa käydä muulloinkin tai ei ryhmässä?

- Voiko lapsen raajoja jumpata kevyesti, esimerkiksi jalkoja jos/kun on ilmavaivoja? Nk. polkupyöräilyliike.

- Milloin voi/pitää valita tarha? Voiko tarhoihin mennä jo “liian" aikaisin tutustumaan?

- Miten isyys- ja vanhempainvapaat menevät?

- Milloin pitää antaa lapselle jotain pureskeltavaa (leluja tai näitä kylmäkalleja), että hampaat kasvaisivat vahvoiksi ja leukaluut?

- Entäpä vaikuttaako tämä suun lihasten kehitykseen? Ja eikö tämä vaikuta mm. puheen ja äänten muodostamiseen?

- Onko kantoliina vai se kantoreppu parempi? Vai onko ihan vaan makukysymys?

- Pitäisikö lapsen (jo vauvan) antaa kuunnella ihan kaikkea musiikkia vai pitäisikö keskittyä lastenmusiikkiin? Mitä jos itse ei kestä Puputupuna ja Titi-Nalle -tyyppistä musiikkia lainkaan?

- Onko nk. lässytys pahasta lapsen puheen ja siis ensin äänenmuodostuksen kannalta?

- Mistä voi tietää (voiko), joidenkin lelujen olevan ns. hengenvaarallisia, jos ne hankkii vaikkapa tunnetusta lastenlelukaupasta tmv.?

- Minkä ikäisenä lapsi voi tutustua järvi- ja meriveteen, joka johtaa polskitteluun?

- Miten paljon erilaiset kehitykseen liittyvät asiat vaihtelevat lapsikohtaisesti (silmien hallinta, istuminen, ylös nouseminen, kävely, koordinaatio, puhe jne.)?

- Miten kaikkea edellä mainittua vanhemmat voivat edesauttaa kehittymään (rauhassa) ja esimerkiksi keksimään virikkeitä ja puuhaa, joka motivoi käyttämään em. taitoja?

- Olemme ajatelleet itse lopettaa limujen ja mehujen juonnin, jottei tulevan lapsemme kaukaisuudessa siintävä hammaskalusto kärsisi. Onko totta, että hampaiden harjaamisen harjoittelu ja siihen totuttelu tulisi aloittaa jo ennen hampaita?

- Mistä netistä löytäisi jonkun selkeän ja selväsanaisen, monipuolisen sivuston, jossa olisi neuvoja, tietoa, vinkkejä ja mm. linkkejä erilaisiin palveluihiin. Vaikkapa kaikesta edellä kysytyistä aiheista.

- Kurista. Kuinka tärkeää on, että vanhemmat pitävät kiinni yhdessä sovituista rajoista eli limiteistä? Kuinka tiukka tulee olla, ettei A) mopo lähde käsistä ja kaveri nosta meitä rappuun 15-vuotiaana B) mutta että se ei mene yli? Olimme ajatelleet olla aika tiukkoja. Ettei joka kerta kaupasta osu mukaan mitään bonareita (jäätelöä, karkkia, leluja tms.).

- Voimmehan ilmoittaa ettei myöskään isovanhempien tulisi antaa mahdottomia määriä sokeria tai puhtaita vehnätuotteita? Mielummin vaihtokauppana yhteistä aikaa ja käyntejä esim. Korkeasaaressa?

- Ja kai voimme hitusen vaatiakin, että tuleva lapsi syö ensin oikean ruuan ja sitten mahdollisen jälkiruuan, myös isovanhempien luona?

- Onko ok, että jos lapsi haluaa olla inkkaripinkkari vaikka koko kuukauden, että hän saakin olla? Ei kait sitä voi pakottaa olemaan olematta? Tai siis jos toinen on vain inkkaripinkkari. Ei kait muutaman viikon “roolileikki” ole vielä vaarallista?

- Meillä on koira, jota lellitään, mutta joka elää kunnon kurissa. Yritämme painottaa kehumista emmekä halua huutaa naamapunaisena edes koiralle. Meistä tuntuu, että sama hyvien tekojen kehuminen ja painottaminen/pointtaaminen olisi lapsellekin hyvä? Onko näin?

- Olemme ajatelleet sanoa lapsellemme myös EI, mutta myös selittää että miksi joku asia on kiellettyä tai miksi “noin ei vain tehdä”. Onko asioiden kertomisesta/selittämisestä jotain haittaa? Ei kait?

- Kuinka pienestä taaperosta/naperosta vauvalapsi ymmärtää muista ihmisistä? Milloin vauva tavallaan muodostaa ikäisiinsä sosiaalisia suhteita? Tarvitseeko +- vuodenikäinen “ikäistään” seuraa?

Tyyppi – Isolla T:llä

Maire-koiran kummasetä (HUOM! Täy-sin oma-sta tah-dos-taan, ellen käyttäisi termiä vaatimuksestaan) laittoi nihkeilevän ja samalla itselleen niin tyypillisen meilin, otsikolla Vauvablogi.

"Lässyn lässyn ja blaa ja blaa. Ja mikä hemmetin tyyppi?

Aurinkoisin terveisin,
-Antti"

Jälkimmäistä pystyn, ehkä selventämään. Tyyppi on siis koodinimi Tyypille, josta meillä on pari kuvaa ja suorana lähetyksenä kuultua sydänääntä. Tyyppi on kohdussa ja on nyt noin 16 viikkoa vanha, sikiö. Tyypin korvat pistävät kirjasen mukaan jo hieman päästä ulos ja kas, Tyypin silmätkin ovat jo asettumaisillaan paikoilleen.

Koska meistä tuntuu ettemme halua tietää Tyypin sukupuolta, emme kutsu sitä/häntä millään sukupuoleensidonnaisella nimellä. Siksikin Tyyppiä kutsutaan Tyypiksi. Yksi Tyyppi vaan.